Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Roosa,

Osanotto Nean poismenon vuoksi.Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta että 24v. joutuu kuolemaan. Järkyttävää.

Järkyttää myös ajatella meitä syöpään sairastuneita ja kärsimyksen määrää mikä tähän sairauteen liittyy. Kauheelta tuntuu myös ajatella, että jotkut tänne kirjoittaneistakin on kuollut. Itsekin olen siinä tilanteessa, että hoidot jarruttaa mutta paranemisesta ei tiedä. Lohtu on tuo päivää kerrallaan ja että toivoa on, niinkuin Roosa lämpimästi kirjoitit. Kiitos sanoistasi.
Tämä palsta kaikessa rankkuudessaan on jotenkin lohduttava. Tulee tunne, ettei ole yksin ja palan tunne kurkussa pienenee. Me selviämme tästä yhdessä uskoen ja toivoen parempaa huomista.

Tyttäreni kertoi tänään lukeneensa, että plasebo vaikutuksella on myös merkitystä paranemiseen. Pitäisi siis olla toiveikas ja uskoa selviytymiseen. Se on vaan niin vaikeaa ja mieltä ahdistaa sekin , että jos en aina jaksa uskoa niin sairastuttaako se enempi. Oon huomannut että mielenkiintoinen puuhasteleminen vie ajatuksia pois tästä ja joskus kirjan lukeminen ja TVn katsominen. Mikä vain kiva tekeminen jos jaksaa. Ristiriitaisia tunteita tuo herättää.

Onneksi kevät on tulossa ja sitten kesä. Niitä odotellessa, halauksin Ronja