Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#66602
Kia Kolangio
Participant

moikat Ronja,
samat tunnelmat taikka mietteet täälläkin. eli toisinaan minäkin koen olevani sinut syöpäni kanssa ja varsin optimistinen, tai ainakin tyyni, rauhallinen, mutta kyllä niitä pahoja kuoppiakin esiintyy. koen että ensimmäinen sairasteluvuoteni oli helpompi ainakin henkisesti, mutta tämän alkuvuoden aikana tuo henkinen kantti on välillä pettänyt.

johtuuko se siitä, että vielä vuosi sitten olin parisuhteessa mutta erosin puolisen vuotta sitten. koko suhdetta ei kestänyt kuin puolitoista vuotta.
vaikka mulla on loistavia ja ihania ystäviä niin se ei ole ihan sama asia kuin jakaa asioitaan parisuhteessa.

lisäksi tämän vuoden alku on ollut varsin nopeakäänteinen. välillä mulle on puhuttu jopa siitä että kannattaa valmistautua palliatiiviseen hoitolinjaan, koska elimistöni ei tahdo sietää sytoja hyvästä vasteesta huolimatta, mutta yhtäkkiä lääkärit ovatkin eri mieltä. en aina pysy tahdissa mukana.
esim eilen posti toi sytojen aikataulut peräti kesäkuuhun asti, ja ei siitä ole kuin runsas kuukausi kun jouduin veriarvojen ja kaikin puolin yleiskunnon romahtaessa osastohoitoon jolloin osastolääkäri otti puheeksi tuon palliatiivisen. ja onhan tässä ollut kaikenlaista vastoinkäymistä kaiken aikaa.

tajuan sua Ronja oikein hyvin kun kirjoitat tuosta empaattisuudesta. toisaalta vielä kurjempana koen epäilevän negatiivisuusen.
ja sen, kun ihmiset alkavat muistelemaan jotain 20 vuotta sitten syöpään kuollutta tuttavaansa tyyliin sillekin kävi niin ikävästi.
samoin rasittaa tämä kun läheiset tivaavat tarkkoja selostuksia hoidoistani joita en osaa heille selostaa.
en ole yhtään sitä tyyppiä joka omatoimisesti ottaisi asioista selvää vaan luotan siihen että lääkärit osaavat hommansa. eivätkä ne lääkäritkään kaikkea tiedä taikka pysty selvittämään. onhan olemassa esim diagnoosi kuten ”määrittelemätön infektio” ja veetuttaa kun eräskin tuttavani kyseenalaistaa tuon. ”Mikset ota tarkemmin selvää, kysy toisen lääkärin mielipidettä” jne jne jne
ja sitten ne neuvojat jotka ovat itse terveitä! syö sitä ja älä syö tuota ja lässyn lässyn, argh!

tänään on kuitenkin hyvä päivä ja aamu on kaunis! ei oireita ja kohta lähden ostoksille ja kirjastoon.

mahdollisimman leppoisaa viikonloppua kaikille!