Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66533
Kia Kolangio
Participant

hitsi kun alkoi tehdä mieli mokkapaloja:) entä Akka, ilahtui varmasti!

olette tosiaan onnekkaita kun olette kestäneet sivuoireitta (kuten sitä yröjlilyä, se on kamalaa) sytoja noin hyvin. eikö Valonen ole käynyt lähes koko ajan töissäkin?
meillä on Valosen kanssa viikon erolla lääkäripäivä, mulla siis seuraavan viikon maanantaina. hermostuttaa minuakin eli samassa veneessä ollaan. paa sit viestiä miten sulla meni ja minäkin teen samoin.
saitko sä Klexanea? tuo piikkijuttu. mulla on ollut se koko sairastelun ajan, äkkiä siihen tottuu. toisin kuin neuvotaan en tuikkaa piikkiä nopealla liikkeellä vaan ensin tartun läskimakkaraan ja puristan sitä aika kovaa jolloin se puristus tuntuu enemmän kuin rauhallisesti pistämäni piikki.
lisäksi huomasin että ns kipupisteitä on siellä täällä (kuten onkin) ihossa mutta EI joka paikassa. eli vähän tunnustelen löytääkseni semmoisen paikan ja vasta sitten työnnän piikin makkaraani.
nykyisin menee 40 mg mutta se on vaihdellut tilanteen mukaan, välillä on ollut 60 mg tai 80 mg.
yks lekuri muuten väitti että milligrammat on sidoksissa ihmisen painoon, mikä ei kuulemma pidäkään paikkaansa kun kysyin samaa asiaa jälkikäteen toiselta lääkäriltä, samoin hoitajalta. vähän ihmetyttää nämä ristiriitaiset tiedot. onko sulla käsitystä tästä?

Tottis, olet niin oikeassa. aina on toivoa. eikä tästä elämästä kukaan tiedä koska se lähtö tulee. tätä asiaa pitää jankuttamalla jankuttaa itselleen koska välillä se unohtuu.

mulla on sujunut hyvin, eli tarkoittaa että yleisvointi on edelleen ok. aivan pikkiriikkisen alkoi nenää tänään pistelemään uhkaavasti ja otin Panadolin. mittasin kuumeenkin varmuuden vuoksi, ei hätää, 36,5 tai jotain eli normaali.
olin eilen naapureiden kanssa lähikuppilassa ja join yhden siiderin. jatkoille mentiin seinänaapurin luokse ja siellä join yhden konjakkihömpsyn.
meinaan vaan että heti kun on ihmisten kanssa tekemisissä niin sitä on vähän pelko peessä että onko saanut jonkun tartunnan. eräs tuttava halasi mua ja pussasi poskelle kun en ehtinyt kieltämään, ele oli niin nopea. nykyisin nimittäin teen niin; sanon kaikille ettei halailua pliis.
käyn tossa lähiksessä ehkä kerran kuussa tapaamassa just naapureita ja miksei muitakin tuttuja. se on valtavan viihtyisä paikka mutta mun budjetille vähän kallis. kapakka sijaitsee aivan merenrannalla ja kesäisin siinä on mahtava terassi.

helvetti, meille tuli vuokrienkorotus! ei oo mikään pikkujuttu sillä korotus on peräti 20% mikä on säätiöltä (erään säätiön talo siis) aikas kelju temppu että kerralla nostavat noin hurjasti. aiomme panna hanttiin, talossa on pari kolme aktiivia jotka osaavat tämäntyyppisiä hommeleita mutta kaavailussa on myös ottaa ammattilainen avuksemme, joku lakimies.
korotus tarkoittaa mun kohdalla 80 e lisää kuukaudessa. sehän on mulle iso raha.

eikä ole ollut niitä pelkotilojakaan. olen taas sillä tuulella että tapahtukoot mitä sitten tapahtuukaan. että paskaakos tässä jos tämä sairaus kerran hyökkäsi kimppuuni. mitä voin itse tehdä? se vain pahentaa tilannetta jos annan peloille ja ahdistuksille liikaa tilaa. uskon että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus; liika huolien ja murheiden ja pelkojen vatvonta ei voi olla hyväksi.
mutta viikon kuluttua maanantaina – jos tulee jotain karmeita uutisia lääkäritapaamisessa – mun jutut voivat olla taas jo ihan erit.

nyt pitää mennä syömään.
kaikille mahdollisimman hyvää vointia ja suurta rohkeutta! toivottaa Kia