Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66523
Kia Kolangio
Participant

heipat Myy, Ukko ja Tottis
teidän nimmarithan rimmaa kuin satukirjan joku oikein kiva sakki :) :)

minäkin ilahduin Ukon kirjoituksesta. mitä vilkkaampaa täällä on sen parempi. jokaisen tekstistä saa lähes poikkeuksetta ajateltavaa, neuvoja taikka muuta tarpeellista. ja kokemuksen ettei ole yksin.

mullahan oli kesän sama tilanne kuin Ukolla, hoidot laakkautettiin peräti 6 kk. lääkäri perusteli sen siten että hyvä antaa elimistön levätä kunnolla, mutta tuloshan oli se että syöpä lähti kasvamaan, ei tosin kovin paljon. nyt jälkikäteen ihmettelen sitä, että miksi elimistöni kesti niin hyvin viime vuoden hoidot vaan ei enää. toki olihan silloinkin tilanteita kun veriarvot romahtivat ja sytokertoja peruttiin, mutta nyt se tilanne on jatkuvasti. ei sytoja, aina joku veriarvo on päin seiniä ja kun se ”joku” niistä korjaantuu niin seuraavissa labroissa näkyy että joku toinen arvo on päin prinkkalaa. vai, tekeekö se syöpä, se pääpukari, myyräntyötään siten että vaikkei se itse riehaannukaan niin se voimallaan heikentää ihmisen yleiskuntoa koko ajan. sinänsä aivan loogista.

tosiaan, sulla Ukko (kuten huomaat, vähän lyhentelen nimimerkkiäsi) täytyy olla jossain määrin erittäin hyvä kunto kun kestät perä perään isoja leikkauksia. tai toivottavasti kestät hyvin tämän tulevankin. mutta MIKSI sun sytot tauotettiin kolmeksi kuukaudeksi? sanotiinko sullekin perusteluksi että elimistön täytyy välillä saada huilia? enivei, todella ikävä kuulla että sullakin on ollut paljon vastoinkäymisiä. kunpa meille molemmille koittaisi vielä parempi jakso. asennoidutaan niin että näin käy. ei tässä vielä kirvestä kaivoon heitetä.
mistä muuten tuo sanonta, tuo kirvestä kaivoon-juttu? höh, olen sen joskus kuullutkin mutten muista ny ollenkaan.

Myy, tänään jo katsoin HUS:n potilasasiamiehen ”infosivuja” ja sinne voi joko meilata tai soittaa. ennen kuin otan yhteyttä teen huolella listan itselleni kysymyksistä mitkä askaruttavat. ensimmäinen kyssäri on tuo mistä on ollut puhetta.

Tottis, minäkin olen kuullut paljon hyvää ainakin HUS:n palliatiivisesta. vaan kun se tuntuu niin lopulliselta. sitten niitä hoitoja ei tosiaan enää anneta vaan hoidetaan pelkkiä oireita. siinä on kova sopeutuminen. silloinhan elämäntilanne on jo aivan toinen. nyt on vielä toivoa mutta miten siinä palliatiivisessa enää jaksaa toivoa yhtään mitään.
toi on muuten hyvä juttu! tuo kun kirjoitit että muistat Ukon maininneen että sairaus tekee toisaalta elämän mielenkiintoiseksi. tunnistan tuon.
jotenkin ihan hullulla tavalla, en siis pelkästään synkkämielisenä sekä toivottomana, odotan mitä käänteitä seuraavaksi. odotan myös malttamattomana josko saisin vielä hyviäkin uutisia; mikä ilo ja riemu siitä syntyisi!

ai kauheeta olen jotenkin pienentynyt. en siis pelkästään laihtunut. olen vielä normaalipainoinen, 170/62,5 oli tänään paino. vaan kun olin lähdössä asukasyhdistyksen kokoukseen ja panin farkut jalkaan, joita en ole käyttänyt vähään aikaan, niin nehän olivat aivan lökät päälläni vaikka alle laitoin leggingsit. vaihdoin pienempiin, jotka sain ystävältäni kierrätyksenä, ja näytin niissä niin hoikalta kuin olla ja voi. en muista koska olisin ollut näin pienikokoinen, joskus nuorena kylläkin. vuoden aikana paino on tippunut 10 kg, ja jo ennen diagnoosia laihduin.
ensin luulinkin että liittymiselläni salille olisi jotain tekemistä asian kanssa mutta kyllä se oli jo silloin tämä sairaus mikä alkoi pudottamaan painoa.
ruokahaluhan on palannut, luojan kiitos, mikä oli kolme viikkoa aivan kateissa ja jouduin turvautumaan lisäravinteisiin, niihin Nutridrinkeihin.
teen joka viikko pari kertaa jonkun perusruuan ja syön samaa kolmisen päivää. lisäksi mehukeittoja ja hedelmiä sekä pähkinöitä, ja herkkuja tietysti. tänäänkin ostin Taloussuklaa-levyn, se on niin hyvää.

Yle Areenalla on muuten espanjalainen elokuva Paras ystäväni Truman, jossa keski-ikäisellä (mies) päähenkilöllä on syöpä ja hän haluaa lopettaa hoidot kokonaan.
”En halua viettää loppuelämääni ravaamalla hoidoissa”. itse en ajattele noin mutta olihan leffassa paljon samaistumiskohteita. äijä eleli kyllä merkillisen hyväkuntoisena ja kävi päivittäin kamunsa kanssa ravintoloissa sun muuta. eikö sillä muka ollut mitään oireita?

eipä muuta tällä erää. kirjoitellaan taas, jokainen tietysti omien voimiensa ja mielialojensa mukaan.

paljon lämpöisiä terveisiä kaikille, Kia