Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66517
Kangasalan Ukko
Participant

Heipä vaan kaikille.
Huomasin tuossa juuri että ei ole tullut tänne pitkään aikaan kirjoiteltua.
Mutta hengissä ollaan, maksa on leikattu tammikuussa ja nyt tuli aika suolessa olevan pääkasvaimen leikkaukseen 15.3. Joten kiirettä pitää.

On tässä ollut sama ongelma niinkuin sinulla Kia, mikään ei oikein ole sujunut vuoden vaihteen jälkeen.
Kaikenlaista hankaluutta ollut, syksyllä tehdyt suunnitelmat leikkauksista ja sytohoidoista lensivät ilman selityksiä romukoppaan. Sytoja en ole saanut sitten marraskuun lopun jälkeen, ja kun omistan tämän ärhäkän version niin pääkasvain oli alkanut kasvamaan vauhdilla ja munuaisessa on nyt jotain epäilyttävää. Imusolmukkeissa näkyi myös kasvua.Näin oli tammikuun lopussa otetussa ct-kuvassa.

Piti tässä leikkausten välissä olla sytohoitoja mutta lääkäri ilmoitti että ei anneta. Joten tauti on nyt saanut rehottaa 3 kk vapaana, no kivut on lisääntyneet ja soitinkin sitten syöpäpolille että pitäisi saada jotain tanakkaa kipulääkettä kun ei maksa leikkauksen takia oikein voi syödä tuota panadolia, kun ibuprofeeni ei sovi. No sairaanhoitaja sitten vastasi että pitää soittaa gastrologiselle osastolle kun minut on heidän kirjoihin siirretty leikkausten takia. Totesin vain siihen että täytyypä niin tehdä hehän ovat asiantuntijoita syövän kivun hoidossa. No sieltä sain kyllä mukavaa palvelua ja sopivat lääkkeet joten kipuhommat on hanskassa.
Kaikkea muutakin hankaluutta on ollut, mutta joutuisi romaanin kirjoittamaan kaikista vastoinkäymisistä.
Eniten tässä on harmittanut se että tuntuu siltä että neljän vuoden aikana hyväksi havaitut käytännöt on heivattu romukoppaan.
No tälläistä siis mutta eteenpäin porskutellaan sitkeesti.