Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

kiitos, Myy.

jep, ei tosiaan mitään numeroa ole, tuntuuhan se käsittämättömältä.
ei siis edes sellaista numeroa mihin voisi luottaa edes ”virastoaikoina”, yöstä nyt puhumattakaan.
ja arvatkaa mitä se farmaseutti sanoi kun kysyin jo jonkin aikaa olleen vakkarikysymykseni olisiko hänellä tietoa minne mun pitäisi mennä hätätilanteen sattuessa: vastaus oli epäröivä ”Meilahti kai”. sanoin ettei pidä paikkaansa, että mut on ajettu sieltä pois jo kertaalleen. ”Olisiko se sitten Malmi vai Haartman”, hän veikkaili. toivotonta! toisaalta eihän tuo tieto farmaseutin työkuvaan kuulukaan.

eilen soittelin syöpikselle kysyäkseni miten toimin esilääkityksen suhteen kun en halua ottaa sitä kortisonia, mikä kuuluu siis ”esilääkityspakettiini”. soitin viime sytojen aikana minua hoitaneelle hoitajalle, joka oli liimannut tarran nimestään, puhelinnumerostaan sekä soittoajoistaan sytoaikatauluuni. soittoaika oli 14.00-14.30. innostuin, ehkä tämä toimii. vaan mitä vielä, EI VASTAUSTA. puhelu meni suoraan vastaajaan jossa sanottiin se tuttuakin tutumpi rotla: Kiireellisissä tapauksissa ottakaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen…
siis jumalauta! joten tuo kaikki mitä Myy kertoo kuulostaa aikamoiselta luksukselta. pitääkö tässä ottaa yhteyttä johonkin potilasasiamieheen, niinkö?

en sitten päässyt tänään sinne sytoonkaan.
soittivat aamulla että porttari tuli sillä eiliset bilirubiini- sekä maksa-arvot olivat liian korkealla joten lääkäri oli tehnyt tällaisen päätöksen. liian riskialtista olisi ollut tykittää Sisplaa.
siinä puhelussa unohdin kysyä kortisonista. soitin äkkiä takaisin samaan numeroon ja huh helpotus, ihme kyllä sain saman hoitajan kiinni jonka kanssa olin vasta puhunut.
ensiksikin halusin varmistaa, että ei kai se kortisonin lopettaminen ole aiheuttanut arvojen hurjaa nousua, vaikka tiesinkin vastauksen. ei missään tapauksessa, hoitaja sanoikin, ja kerrottuani kortisonin aiheuttamista sivuoireista hän painotti että ehdottomasti oikea päätös lopettaa koko Dexametason. tätäkin tietoa olen yrittänyt kalastella ties kuinka monta päivää. välillähän väsyin enkä jaksanut rinkutella enää.

olen niiiiiiin turhautunut koko palettiin. tammikuusta lähtien kaikki on tosiaan mennyt päin seiniä.

ainoa ”hyvä” asia on se, että toisin kuin pari viikkoa sitten lääkärit ennakoivat, että jos arvot menevät huonoiksi jälleen Sisplasta (eli viime viikon sytoista) niin koko Sispla lopetetaan siihen lopullisesti. nyt kuitenkin hoitaja sanoi, että kokeillaan taas 20.3
sitä ennen tietysti sata labraa, TT-kuvaus ja 18.3 lääkäri.

että tämmöistä täällä.
yritäpä tässä olla toiveikas kun mikään ei tunnu luistavan.
no, olen tietysti varsin herkillä kun näitä vastoinkäymisiä on ollut niin paljon mutta uskon saavani kerättyä voimani jälleen.
ehkä hyvä aika vielä koittaa, ja jos ei, ja hoidot joudutaan lopettamaan, niin ainakin se sairaalassa ollut osastolääkäri mainitsi että yksi syto-vaihtoehto on vielä kokeilematta. totta puhuen en usko sen toisen hoitopolun tehoon, koska oltaisiinhan sitä jo kokeiltu jos se olisi aidosti varteenotettava.
seuraavaksi toiveeni kohdistuu siihen palliatiiviseen. että pärjäisin siellä, edes puoli vuotta, tai vuoden, kuten eräs kirjoitti fb:n kautta toimivaan ”Eniten vituttaa syöpä”-sivustolle että on ollut jo pitkään palliatiivisessa ja voi jopa ihmeen hyvin.

tekisi mieli hakea herkkuja kaupasta ja ostaa vaikka viiniäkin. en vaan taida jaksaa (siis mielen takia) köpötellä kaupoille.
fyysinen vointini on ihmeen hyvä, kuten viimeksikin kirjoittelin.
jos saisin jonkun ystävän seuraksi niin sitten ehkä. valkohomejuustoa ja omenaa ja punkkua! kyllä kelpaisi lasillinen pari. vähät välittäisin jostain maksa-arvoista, semmoisella tuulella olen. eikä se pari lasillista mitään maailmoja kaada.
todennäköisesti päädyn syömään eilistä nakkikeittoa ja ruisleipää ja soittelen ystävilleni. harmillista vaan kuormittaa niitä näillä ainaisilla huonoilla uutisilla.

onneksi tänne ja muuallekin voi rustailla.

rutkasti parempaa päivää teille muille! toivottaa Kia