Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66468

Kia Kolangio
Participant

huomenta kaverit,
totta tuo mitä Tottis kirjoittaa että se hätäkeskukseen soittaminen on oikeus, mutta miten sen kokee sellaiseksi että pitäisi olla suunnilleen kuolemankielissä ennen kuin heitä voisi “vaivata”. ja jotkut hullut soittelevat sinne jos saa pientä lämpöä tai jopa miten makaronilaatikko tehdään. luin aiheesta kerran artikkelin, tsiisus mitä touhua.
Tottis, lepää niin paljon kuin sielu sietää! olet kumminkin vielä toipilas, tai jos et toipilas sanan varsinaisessa merkityksessä (fyysisesti), niin todella rankan elämänvaiheen kokenut. väsymys voi purkautua pitkäänkin vielä. tarpeena saada nukkua. sitä voi olla joskus vaikea muistaa.
ja jokainen kirjoittelee omien voimavarojen ja fiilisten mukaan eikä yhtään enempää! itsellänikin on ollut välillä pitkiä taukoja.

tänne kuuluu sekä hyvää että huonoa, taas kerran. elämänhalua riittää ja pelot ovat pysyneet kurissa sen edellisen kerran jälkeen.
kortisoni yllätti taas, sain todellista aknea. ensin tuli siis pientä näkymätöntä näppyä otsaan, ohimoon, leukaan ja kaulaan, mutta pari päivää sitten näppyiset alueet riehaantuivat punertaviksi ja valkopäisiksi selkeiksi finneiksi.
sain Dexametasonista loistavaa tietoa farmaseutilta. tai lähinnä tukea itsenäiseen päätökseen lopettaa kuuri. farmaseutti sanoi, että koska kortisoni on määrätty sairauden OIREISIIN, eikä siis varsinaisesti hoitavaksi lääkkeeksi, kuvio ei pelitä jos sivuoireet ovat peräti hankalammat kuin itse sairauden oireet. luulin, että kortisoni oli määrätty kuumeiluun, mutta farmaseutti ei pitänyt tätä ollenkaan todennäköisenä vaan sanoi, että määräys koski varmasti huonovointisuuttani, että se hillitsisi sytoista johtuvaa oksentelua.

hyvä uutinen onkin se, että viime syton jälkeen olen joutunut laattaamaan vain kerran, eilen aamulla ja aika lievästi.
tänä aamuna ei ollenkaan huonovointisuutta. eli taisin päästä aika vähällä.
tunnen muutenkin oloni aika “vahvaksi”, eikä kuumeilua ole ollut.
huomenna labrat. jos ne on ok, saan keskiviikkona uuden satsin sytoja. kunpa se onnistuisi! sitä inhoa Sisplaa kuitenkin vielä vajaalla annoksella.

toi käyttämäni sana “vahva” olostani on vähän liioiteltu. mutta huonomminkin voisi toki mennä kun vertaa viime viikkojen takapakkeja.
kun en vesilasillista jaksanut keittiöstä hakea lepäämättä kesken kaiken muutaman metrin matkaa. piti istahtaa välillä.
eilenkin kävin tosiaan apteekissa ja ostoksilla ja kävellen! matkaa kertyi yhteensä pari kilsaa, se on meikäläiselle paljon.
eli: sairaalasta päästyäni kunto on ollut hyvä, lukuun ottamatta ne kortisoni-oireet. kävelen, seison, teen ruokaa, imuroin. kaikki luonnistuu.

pettymys tulee olemaan suuri jos labrojen jälkeen tulee HUS-puhelu että sori vaan, Sispla ei onnistu.
helkkarin sairaus. tässä on niin nopeita käänteitä ettei pää pysy aina mukana. viime kesänä en tajunnutkaan miten loistavaa vaihetta sain elää. nyt jos pääsisi samaan tuulettaisin urakalla. sytot olivat tauolla kuukausia hyvän tilanteen vuoksi. olin todella tyyni ja luottavainen, mutta nyt olen saanut nenilleni. en vieläkään pelkää sitä kuolemaa mutta tätä sairautta kylläkin.

nyt pitääkin äkkiseltään lopettaa..
oikein hyvää päivää kaikille! toivottaa Kia