Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66465
Kia Kolangio
Participant

hei kaikille, lauantaipäivitystä tässä ajattelin rustailla.

kortisonista aiheutuneet sivuoireet laajenivat. hengitysoireiden lisäksi kieli turposi möhkäleeksi ja on edelleen arka, vatsa ei toiminut joten kropassa uskomattoman raskas olo, kasvoihin ilmestyi ihme näppyjä ja levottomuus ja outo epämukava pirteys on ollut riesana, mikä taasen vaikutti unen laatuun. kasvojen turvotus on laskenut.
lopetin lääkkeen siis ominpäin keskiviikkona 27.2 kosken saanut lääkäriä kiinni syöpikseltä. vähän on arveluttanut tämä itsenäinen päätös mutten vaan voinut jatkaa kuuria. aivan järkyttävä lääke. onneksi ei ole esiintynyt niitä kuumepiikkejä ja tiistain sytoista huolimatta ei etovaa oloa (vielä ainakaan) eikä siis oksentelua.

tuo muuten tuo mun tämän ketjun otsikko ei päde enää. olen nimenomaan kokenut pelkoa. viimeksi eilen illalla.
sain sen lopulta hallintaani tekemällä taas pieniä kotijuttuja ja iltapuuhasteluja mutta ankeat fiilikset. että mitähän seuraavaksi tapahtuu.
hätäpäissäni tekstasin ex-miehellekin tosta kortisonista, sillä vaikkei syöpälääkäri olekaan niin lääkäri joka tapauksessa. kyselin siis voisiko äkkilopetus aiheuttaa jotain suurempia vaaratekijöitä. odotan takaisinsoittoa tänään.

nyt siis 4. päivä ilman Dexaa ja onneksi tosiaan oireet ovat koko ajan lievenemään päin. paitsi ihon näpyt ilmestyivät vasta eilen.
myös kielen pinnalla oli oletettavasti sammasta; semmoista ällöttävää röpöllistä tahmaa. jo eilen kieli oli onneksi jo normipunainen.

yritin siis kaksi kertaa saada lääkäriin yhteyttä hoitajan kautta, sitten väsyin ja luovutin. maanantaina ryhdistäydyn ja soittelen sitkeämmin.
millaisia kokemuksia muilla kortisonilääkityksestä? jos on, mihin sitä on teille määrätty? kortisonihan on varsinainen jokapaikanlääke, sillä hoidetaan ties mitä sairauksia.

sanoisin, että on niin helppo olla peloitta kun mitään vakavampia oireita ei ole. näin siis ainakin itselläni. mutta nyt kun oli ensin se huonokuntoisuus-jakso mikä päätyi osastohoitoon ja sen päätteeksi vielä nämä kortisoni-ongelmat, niin kyllä se pelkokin on asettunut taloon.
tänään on kuitenkin parempi mieli.

hyvää viikonloppua kaikille! Kia