Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

joo hei Myy!
juuri oikein olet käsittänyt. bentsojen säännöllinen käyttö saattaa (jopa mitä todennäköisimmin) nostaa toleranssia; eli ensin riittää 5 mg, sitten tarvitaan jo kymmenen jne. mutta kun en käytä sitä säännöllisesti vaan se on erittäin pahoja tilanteita varten. itseäni rahoittaa jo tieto siitä että lääke on ulottuvillani jos – siis vain JOS – joudun lähes yhtä paniikinomaiseen tilanteeseen kuin silloin pari viikkoa sitten Haartmanissa.
bentsoherkkyys on yksilöllistä sekin. tiedetään, että toiset voivat jäädä koukkuun kertalaakista, näin olen ainakin kuullut. itse en kuulu tähän ryhmään ja kuten todettu, en tosiaan saa bentsoista minkäänlaisia kicksejä. rauhoitun, mutta tulen myös uniseksi.

en ole kovin herkkä mutta se Haartmanin kokemus oli jotenkin silmiä avaava. säikähdin. kun pyysin hätääni esim välipalaa, sain vastauksen että ei mitään voi antaa ”koska sulla voi olla leikkaus edessä”. paskapuhetta. tulinhan veritankkaukseen, mikä jo selvitettiin mulle syöpikselle.
olisin mennyt omalla vastuullani kanttiiniin ostamaan jotain mutta mulle vastattiin ettei sellaista ole. luojan kiitos se kuume laski alle 38 jolloin päätin itse paeta (ja pysyin siis tolpillani) paikan päältä, todellakin lievän paniikin tahdittamana. ilmoitin kyllä asianmukaisesti hoitajille että mun täytyy päästä kotiin vähintään syömään ja allekirjoitin sen omavastuu-paperin. kotiin päästyäni join tosiaan ahnaasti puoli litraa karpalomehua nestevajeeseen, mikä muuten sittemmin kävikin ilmi, lauantaina, että kehoni oli ollut mitä todennäköisimmin jo pitkään kuivumistilassa.
ensihoidoksi olisin siis tarvinnut HETI nesteytyksen.

eilen sytojen aikana mua kävi tapaamassa ravitsemusterapeutti. hän sanoikin, että mun kohdalla keskitytään siihen ettei vastaavaa kuivumistilaa pääse enää koskaan syntymään. että se on kohdallani, ja kaikille, vaarallinen tila. hän oli tietysti lukenut sairauskertomukseni papereistani.
kun sanoin ohimennen jotakin semmoista että kai niitä vihanneksiakin pitäisi vähän lisätä, terapeutti sanoi heti että unohda vihannekset. että kunhan syöt säännöllisesti jotain, ja ne eväät mukaan. olin toki väkisin syönyt sinä Haartman-päivänä aamiaisen mutta oksentanut sen ulos juuri ennen lähtöäni.
pelkkä vesi ei auta vaikka sitä tankkaisi kuinka koska se valuu virtsan mukana vieden loputkin suolot jne mukanaan.
no mutta, en ole ainoa jonka kohdalla tällaista sattuu. mikä tekee asiasta tietysti vielä peloittavamman. kuinkahan moni on menehtynyt päivystyksen ruuhkaiseen aulaan?

uusia murheita. se päivittäislääkkeeksi määrätty Dexametason-kortisoni on aiheuttanut kamalia sivuoireita. viime yönä heräsin siihen kun hengitys oli varsin työlästä, olo oli epätodellisen raskas ja kylpyhuoneen peilistä katsoi turvonneet kasvot. kuunaamaa? sitähän kortisoni aiheuttaa. olen ollut nyt runsaan viikon tolla Dexa-kuurilla. kaikki nämä sivuoireet on suoraan lääkkeen sivuoire-lakanaosiosta.
purkissa lukee että ”syövän oireiden hoitoon” eli kummat oireet valitsisin? kuumeilupiikit, mitkä Dexan on tarkoitus estää, vai nämä itse Dexasta aiheutuvat oireet? jos itse voisin päättää niin ne iltaiset kuumepiikit, mutta täytyyhän mun soittaa syöpikselle, kai. tai sitten rohkenen ainakin alentaa annosta itse. en tiedä.
eilenhän otin Dexaa peräti 6 pilleriä koska se on määräys sytojen esilääkkeeksi. ja tässä tulos. olen kortisonioireissa. päivittäisannos 2 tbl aamuisin ja päivisin.
myös nukkuminen on ollut (nyt muuten tajusin) huonolaatuista sillä Dexalla on myös piristävä vaikutus.
pettymys siis koko lääke, mistä ehdin jo iloitakin.

tänä aamuna olen vaihteeksi kurkkuani myöten täynnä tätä sairautta. mitä kaikkea on vielä edessäpäin?
syto-oireita eilisestä ei ole vielä, kuten tavallista, vaan ne alkaa aikaisintaan to-pe. nähtäväksi jää miten niiden kanssa pärjään.

sorit tämä valitus ja ruikutus. parempaa aamua teille muille! toivoopi Kia