Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66425
Kia Kolangio
Participant

hei Tottis, täällä toinen myöhäinen yökirjoittelija. vai pitäisikö sanoa jo että huomenta. nukuin nimittäin koko illan ja sekoitin taas vaihteeksi vuorokausirytmini. univelkaakin taitaa olla oman mittapuuni mukaan jonkin verran, sillä sairaalassa en ottanut kertaakaan päikkäreitä. ei siinä mekkalassa ja touhujen tohinassa. aina oli jotain verikokeita, verenpainemittauksia, aamiaista, lounasta, välipalaa ja niin edelleen.
siitä osastokeikasta jäi kyllä hyvät muistot. en keksi mitään kurjaa kerrottavaa. jos ei siis oteta lukuun näitä yllä kertomia vakavia asioita joista lääkärit halusivat keskustella kanssani. sekä se onkologi että hänen seurassaan oleva erikoistuva nuori nainen.

olen pari päivää voinut niin hyvin! elämännälkää. iltaisin huomaan odottavani että kunpa olisi taas jo uusi aamu!
eilen ja tänään (lauantaina) kävin kävelyllä ja poikkesin ostoksillakin. rahat on vähissä mutta ostin kaikkea pientä kivaa.
K-marketissa oli tarjouksessa valkoinen tulilatva, 2,99e. siihen ostin Tokmannilta kauniin punotun ruukkusuojan. sinertävän harmaan.
Jyskistä ostin alennusmyynnistä uuden aluslakanan petauspatjan alle, sekin vain 12 e. just sopiva sininen ja prikulleen oikea koko; lakanan kulmat taittuvat runkopatjan kulmiin jämptisti.
lisäksi kaksi uutta tyynyliinaa ja toisen samanlaisen siniharmaan koristetyynyn jollaisia mulla on entuudestaan jo yksi. tyynyliinat 4e/kpl ja koristetyyni alessa 7e.
kevät on käsillä, tekee mieli vähän sisustella.
olen jaksanut myös siivoilla ja kokkailla. pystynyt keskittymään lukemiseenkin, mikä oli jonkin aikaa tauolla. pessyt pyykkituvassa pyykkejä; niitä nimittäin oli taas kertynyt hurjat kaksi Ikea-kassillista. ne yöhikoilut, niistä kertyy pestävää. harmittaa, kun olen pilannut kalliin Ratian yöpaitani verentahrimaksi. raapaissut unissani pienen ruven ja plaah, koko paidan hiha on nyt ruosteen värinen vaikka pesin sen kuudessakympissä.
verenohennuslääkkeen takia veri on juoksevaa kuin puron vesi.
no, pikkuharmeja tuo.

tai joo, olihan tuossa sairaalareissussa yks ikävä episodi.
olin siis puhelimitse saanut luvan mennä Meilahden päivystykseen, mutta mitä vielä, kun menin sinne sitten lauantaiaamuna niin pam, käännyttivät minut pois – mee Haartmaniin. purskahdin itkuun. se viimeinen kokemus Haartmanissa oli niin karmea. Meilahdessa sanottiin, että kuulun ”oireideni takia” H:n puolelle. sain sentään selityksen, mutta pahalta se silti tuntui.
H:ssa otin vuoronumeroni ja istuin penkille odottamaan. en saanut sitä itkua lakkaamaan. istuin ja itkin. väkeä oli onneksi vähän, tällä kertaa, eikä siinä pitkään kestänyt kun vastaanotossa työskentelevä hoitaja tuli kopistaan ulos hakemaan minut, kenties itkuni takia.

tuo, muuten, Myylle erityisesti, en suinkaan käytä Diapamia väärin. en ole tippaakaan ns koukussa bentsoihin. ne eivät houkuttele minua vähääkään vaikkapa viihdekäyttöön sillä tulen niistä pelkästään mälsän uniseksi, mutta ”oikeassa” tarpeessa/tilanteessa myös rauhoitun jos pinna aivan palaa ja koen olevani kerta kaikkiaan romahtamaisillani.
kuten romahdin siellä Haartmanilla edellisellä kerralla kun jouduin ruuatta odottamaan kuumeisena ja muutoinkin varsin huonokuntoisena vuoroani 5 tuntia.
lääke siis on ja pysyy käsilaukussani. samoin kuin käsidesi ja vesipullo. nykyisin vielä sokeripitoinen pillimehu ja mielellään kun muistaisin pakata AINA vaikka banaanin välipalaksi vastaavien tilanteiden varalle. olen ollut psyykelääkkeiden kanssa tekemisissä 25 vuotta joten tiedän kyllä miten bentsoja käytetään turvallisesti sekä asiallisesti.

enivei, tällä kerralla Haartmanissa ei luojan kiitos ollut ruuhkaa ja pääsin nopeasti verikokeisiin. kanyylia ei saatu suoneen ensin ei sitten millään. kun kaksi eri hoitajaa oli yrittänyt yhteensä 9 kertaa, he kutsuivat apuun anestesian erikoislääkärin joka onnistuikin siinä kertaheitolla.
eli sain ensimmäisen ab-tipan jo ennen syöpiksen osastolle menemistä.
mutta aaah, kun vihdoin minut oli kuskattu syöpiksen 8. kerrokseen ja olin saanut pyjaman päälleni ja oman sänkyni, tunsin olevani turvassa.

olen iloinen tuosta uudesta päivittäinlääkkeestä Dexametasonista. arvelen, että se tekee minulle hyvää. ja siitäkin olen iloinen, että se opiaatti määrättiin nyt ”tarvittaessa”-listasta päivittäinkäyttöön. mulla kun on ollut sen kanssa joskus arpomista että tarvitsenko sitä nyt ihan välttämättä. mutta nyt kun lääkäri selitti, että se on pienempi paha kuin jatkuva oksentelu, niin otan sen aamuisin hyvällä omatunnolla.
opiaatithan ovat valepukkeja. ne huijaavat taitavasti aivoja että kaikki on ok, eikä oksentelurefleksi ikään kuin ”toimi” vaan se lamaantuu. näin ainakin siis minun kohdallani. kovin yksilöllisiähän nämä lääkeasiat ovat kaikin puolin.
oksentaminen on elimistölle raskas prosessi. hengästyttävä. kouriva ja raastava.
puhumattakaan siitä, että kaikki vähäiset arvokkaat ruuasta lähtöisin oleva energia valuu kirjaimellisesti vessasta alas.
näin kipeänä, kuin minä olen, ei voi nyrpistellä nokkaansa että mikä lääke on huonomaineinen ja mikä ei.
enkä totisesti ole narkki, olen sairas.

siitä keskusteluavusta. olen pyöritellyt sitä päässäni. mietin sitä siltäkin kantilta, että jaksanko raahautua paikan päälle, itse kohteeseen.
kiire juosta verikokeissa ja hoidoissa on sairaalle ihan oikeaa työtä. harvoin on viikkoa jolloin ei ole mitään menoa minnekään.
käynhän myös mt-hoitajalla terveyskeskuksessa mutta se on vain noin kerran kuukaudessa. viimeksi oli väliä jopa kaksi kuukautta.
ja kun eniten koen tarvitsevani keskustelua käytännön asioista, en niinkään psyykkisestä jaksamisesta. ehkä joku sosiaalityöntekijä? keskusteleva sellainen.
ensi kuussa taidan yrittää hakea toimeentulotukea Kelalta. sairaalalaskusta tulee liian iso budjetilleni. saan sen kyllä maksettua mutta sen jälkeen on kyllä tiukat ajat, ja muistaakseni vielä sähkölaskukin pöllähtää maaliskuussa maksettavaksi.
paljonko ihmiset kuluttavat rahaa peruselämiseen viikossa? olen laskenut että itselleni riittää nippa nappa satanen per viikko. mutta tuohon sataseen sisältyykin sitten spontaanit kynttilä- ja kukkaostokset. pelkkään ruokaan menee ehkä 50 e/vk. sitten on vielä tietty bussimaksut, mahdolliset Kelataksi-keikat jne. sytolaskut. kaikki maksaa! pesuaineet, arkikosmetiikka, vessapaperi, listaa voisi jatkaa loputtomiin. tupakkapaheeseeni menee jo 7 e viikko. ei onneksi enempää. siitä en edes halua luopua. se kuuluu kahvihetkinautintoihini. ja herkut. nekin maksavat. jos päivässä ostat euron suklaapatukan, se on kolme kymppiä kuussa. höh.

oho, kello tulee kohta – varttitunnin päästä – jo viisi aamulla!

kaunista kevättalvipäivää kaikille.
Tottikselle, Myylle, Valoselle ja muille töissäkäyville paljon, paljon energiaa pajoillenne!