Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

kiitos Valonen.

no se eilinen labrojen jälkeinen puhelu syöpikseltä sitten tuli ja ei muuta kuin käsky sairaalaan :(
tällä kertaa tulehdusarvot ovat päin seiniä, mikä vissiin tarkoittaa antibioottitippaa.
soittaja käski lähteä heti mutta sain pummattua yhden lepopäivän kotioloissa ja sovimme että lähden sairaalaan vasta tänään lauantaina.
ensin hoitaja sanoi, että menet Haartmaniin, mutta rohkenin sanoa tiukasti ei onnistu. sitten sovimme Meilahdesta.

reilu vuosi on kulunut sairastellessa enkä tosiaan vieläkään tiedä millä perusteella mikäkin sairaala on kohde.
nyt siis käsitin, että Haartmanista voi kieltäytyä mutta itseltäni ainakin se vaati ns. ”rohkeaa hetkeä” ja päättäväisyyttä.
tuli tietenkin olo, että minusta on vaivaa ja olen hankala tapaus mutta kun olen niin huonossa kunnossa niin en vaan voi ottaa riskiä joudunko – mikä on lisäksi todennäköistä – taas sinne Haartmanin helvetin esikartanoon odottelemaan aulaan tuntikausiksi.

mulla on hämärä kuva siitä, että sairauden alussa joku hoitajista jossain on painottanut että mene aina Meilahteen. yrittikö hän vihjaista että sinne on vaikeampi päästä mutta eivät kaiketi poiskaan aja jos sinne vaan tunkee itsensä. en tiedä.

Valonen, tuo oman alueen päivystyssairaala, eli se Malmi, on syöpäsairauksien suhteen… ööö, kokematon, vai millä sanalla sitä kuvailisi.
lisäksi, jos menisin Malmille, mitä todennäköisimmin ne sanoisivat että mee Meilahteen tai Haartmaniin. siis niiiiiin sekavaa!

tilasin eilen Kela-taksin, tulee kahdeksan kieppeillä hakemaan ja erityistä pyyntöä vastaan kuski soittaa kun on perillä. en voi lähteä pihalle taikka kadulle värjöttelemään sillä kuume sahaa taas ylös ja alas, enkä muutenkaan jaksa olla seisoma-asennossa juuri ollenkaan.

eilisessä puhelussa muista veriarvoista ei ollut puhetta. että mikä mahtaa olla trombojen ja hg:n tilanne.

lisäksi eilen soitettiin sielä kotiavusta. soittaja vaikutti valtavan ystävälliseltä ja tehokkaalta.
hän sanoi, että kartoitetaan kokonaistilannetta myöhemmin mutta tuntuuko minusta että pärjään yksin viikonlopun vai onko avuntarve välitöntä.
kerroin lähteäväni sairaalaan joten hän lupasi palata asiaan myöhemmin.
soittaja teki vaikutuksen, totta kai. paitsi tietysti ystävällisyydellään niin luulin, että tuon kotiavunkin saamisen alkuun polkaiseminen kestäisi päiväkausia.

muutoin olo on edelleen ihmeen ok, jos siis voin istua tai lepäillä. sain eilen syötyä kunnon aterian, jopa kaksi kertaa! pysyi sisällä, jos ei lasketa tämän varhaisaamun pientä oksentelua. söin sitä haudutettua lihapataa, sipulia, porkkanaa, perunaa ja punajuurta. jopa jälkiruuaksi meni suklaavanukas. voimistihan se. eilen laskin ystäväni kanssa, että viimeksi söin lämpimän aterian (hänen kanssa) kolme viikkoa sitten.
sehän on melkein kuukausi kun olen elänyt marjakeitolla, lisäravinnejuomalla, pähkinöillä ja hedelmillä.

tänään otan eväät mukaan ja paan laukkuuni varmuuden vuoksi Diapamia. henkinenkään puoli ei nyt kestäisi tuntien odottelua.

tuntuu siltä, että tuo henkinen puoli on vetäissyt nyt maton alta. kärsin ilmiselvästä hoitoväsymyksestä, mistä olen aiheena lukenut muistaakseni tältä sivustolta. ja ensimmäistä kertaa kaipaan keskusteluapua juuri sairauteeni liittyviin asioista.
se(kin) asia on pantava kuntoon. Myy ainakin muuten tiedää, mikä olisi paras taho tässä tilanteessa. joten Myy, jos sattumalta luet tämän niin oisin kiitollinen vinkeistä.

pitäkäähän peukkuja puolestani että kaikki menisi sairaalassa hyvin.

lämmöllä teitä ajatellen, Kia