Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

kiitos myöntätunnosta Tupuna ja Tottis,
väärinkäsitys ekaksi: minä siis sain käytävälle petipaikan mutta siellä oli yhtä huonokuntoisia potilaita kuin minä jotka joutuivat istumaan kivikovilla tuoleilla tunteja ja taas tunteja. eräs oksensi suoraan eteensä lattialle.
tilanne on raju, kuten Tupuna kirjoittaa, niin vanhusten, lasten kuin sairaidenkin. Kela-taksin olen todennut niin epäluotettavaksi etten sitä mielellään tilaakaan. odotusajat auton saapumiselle todella pitkät. eräs herra kertoi että koska hänen vaimonsa käyttää pyörätuolia auton saapumiseen menee 1-3 tuntia. siis kolme tuntia!

vointini on tänään parempi. kävin labrassa ja odotan taas syöpiksen soittoa että mitä seuraavaksi. että tuleeko se punasolutankkaus vai mitä tapahtuu. mun trombosyytit siis vain 22 ja ne pitää olla yli 70 ennen kuin sytoa voi harkitakaan. hb oli 78.
ostin viikonlopuksi lihaa koska kuvittelen että se kohentaa veriarvojani. haudutan uunissa. olen ollut surkealla ravinnolla mutta josko jo alkaisi ruoka pysymään sisällä. sitä totisesti toivon.

kysyinkö jo. helsinkiläisiltä tiedustelisin, että minne teidän kuuluu ottaa yhteyttä jos kuntonne äkillisesti romahtaa? minne soitatte, jos HUS syöpäklinikka on kiinni? Meilahti, Haartman vai minne? vai oman osoitteen mukaiseen sairaalapäivystykseen, mikä on kohdallani Malmin päivystys.
olen saanut tähän kysymykseeni jatkuvasti, siis aina, ristiriitaisia vastauksia. vähän merkillistä, että kun on näin sairas joutuu epätietoisena pohtimaan tällaisia perusasioita. tämä luo toistuvasti turvattomuuden tunnetta.