Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66358
Kia Kolangio
Participant

pikku pallero jolla on nyt oma nojatuoli :) viittaan tuohon Tottiksen lapsenlapseen.
hanki ihmeessä peruukki jos siltä tuntuu. monet on nykyisin niin aidon näköisiä ettei eroa huomaa. tiedän kokemuksesta (mulla lähti kaksvitosena hiukset, syy epäselvä) että saattavat olla kuumia joten kiinnitä huomiota vuoreen. monet varmasti täällä osaavat antaa vinkkejä mikä on meininki nykyisin. ja eurooppaan! ihanaa, ihanaa. olet ansainnut reissun ja olen iloinen puolestasi.

mulla meni eilen kaikki pieleen. lääkäriaika oli 10.30. labrat näytti että trombot päin seiniä, samoin hg. olin aika huonossa kunnossa vastaanotolla.
lääkäri päätti että sytot tauolle pariksi viikoksi. sovittiin että käyn labroissa muutaman päivän ja jos arvot ei parannu tarvitsen punasoluja.
lisäksi tuli juttua siitä että tarvitsisinko kotiapua vai pärjäänkö vielä yksin. myönsin, että olen joutunut turvautumaan naapuriapuun jolloin hän laittoi lähetteen eli soittopyynnön kaupungin ”kotiavustuspiiriin”. en tiedä mikä sen virallinen nimi on. tämä oli tietysti hyvä uutinen varsinkin jos sitä apua saa. kun kysyin mitähän se mahtaa pitää sisällään niin lekuri pyöritti päätään, ei mitään tietoa. no, katsotaan mitä tapahtuu.

lääkärin pyynnöstä kävin vielä talon omassa labrassa. kun labrasta tultuani asetuin syöpiksen ala-aulassa olevaan Kela-taksijonoon (siis puhelimeen millä voi tilata taksin), eikä lähistöllä ollut tuolia, päädyin lattialle istumaan. pari aula-hoitajaa tuli paikalle ja selitin heille heikkoa oloani, että olin just tullut lääkärin vastaanotolta sekä labrasta. no nehän hankki pyörätuolin ja mentiin takaisin vitoskerrokseen. purskahdin itkuun.
osastolla joku mittasi korvasta kuumeen, 38,9 joten ei muuta kuin Haartmanin päivystykseen sillä omalla osastolla ei ollut taaskaan tilaa.
joku arveli että ehkä saan heti punasolu-tankkauksen. no en saanut.

odotin 5 tuntia käytävällä. olin aivan uupunut. tuskastuin lopulta ja päätin lähteä kotiin. olin ollut syömättä tuntikausia.
kuume oli laskenut 37,5 joten menin hoitajien koppiin ja kerroin että mun on pakko lähteä kotiin syömään ja juomaan ja pitääkö kirjoittaa jokin paperi että teen sen omalla vastuullani, minkä sitten teinkin.
ruuhka on lievä sana kuvaamaan Haartmanin päivystyksen odotustilaa. se on lähinnä kaaosta.
”kuulutus, kaikille potilaille ei voida järjestää sänkypaikkoja. Haartman pahoittelee tilannetta”, kaiuttimesta kuului.
potilaiden lapset parkuivat, joku tuolilla istuja oksensi lattialle ja tiedottomia vanhuksia makasi niillä vihoviimeisillä sängyillä. erään vanhuksen luona kuulin kun hoitaja sanoi toiselle ”hengittääkö se vielä”. se oli taas vaihteeksi niin järkyttävää että päätin, ja olen sitä mieltä edelleen, etten enää koskaan suostu vapaaehtoisesti menemään päivystykseen.
se on terveydelle suuri uhka. sairas menee siellä entistä huonompaan kuntoon.
kun pääsin taksilla kotiin join ahnaasti puoli litraa karpalomehua, sain syötyä valmiskeiton ja tunsin suunnatonta turvaa. olin kotona.

aamulla soitin syöpiksille että näin kävi. hoitaja ei edes ihmetellyt tapahtunutta, mikä panee olettamaan, etten varmasti ole ainoa joka on ottanut hatkat päivystyksestä. sain huomiseksi labra-ajan. verenohennuslääke Klexane meni tauolle sekin.
nyt siis ainakin kaksi viikkoa syto-taukoa ja ehkä se punasolutankkaus.

voi elämä tätä Suomen terveydenhuollon tilannetta. syöpiksestä ei ole juurikaan ikävää sanottavaa mutta toi Haartman. huh huh. samoin Helsingin Malmi ja oletettavasti joka puolella on sama tilanne. muun muassa Tyksissä Turussa, kertoi ystäväni.
tulevaisuuden varalle on tehtävä suunnitelmia. en vain vielä tiedä mitä ne ovat. meinaan että jos joku tilanne menee siten, että minut viedään väkipakolla päivystykseen. tuntuu siltä, että ensimmäisen kerran koko sairauden aikana menetin totaalisesti henkisenkin kanttini.
olisin ottanut reippaasti Diapamia jos niitä olisi ollut olkalaukussani. menin jotenkin ”sekaisin”. täältä on pakko päästä pois, mielessä takoi.
kuten siis sitten toiminkin.

kirjoitinko jo että tänään on onneksi paljon parempi päivä. liekö Klexanin nyt vasta 2 päivä tauko vaikuttaisi. eilen nimittäin en ottanut piikkiä ennen lääkärille lähtöä. koska olen laihtunut, Klexan jatkuu alhaisemmalla annoksella kunhan se aika on.
tuon Klexanen kanssa on ollut useinkin ongelmia. joulun tiennoillahan epäilin että otan sitä väärällä milligrammalla mikä sittemmin, monen monen selvittelyn tuloksena, olikin totta. tästä moitteet syöpikselle, mutta muutoinhan kaikki on siellä aina sujunut.

parempia kokemuksia teille, tovottaapi Kia