Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66251
Valonen
Participant

Moikka,

Tottis, oon lukenut nämä muutamat ketjut kokonaan tässä aiemmin ja esimerkiksi sun pohdiskelut sairauden alkamisen jälkeen syntyneestä elämänasenteen muutoksesta tuntuu osittain tutulta. Varmaan tyypillistä ja ymmärrettävää, että sellainen pahin pintavaahtokohkaaminen alkaa helposti tuntua vähän turhanpäiväiseltä, jne. Tulee tosi monia erilaisia tunteita ja ajatuksia, jos ajattelee, että kaikki voikin olla ohi suhteellisen pian tulevaisuudessa verrattuna siihen aiempaan fiilikseen, että aikaa on määrättömästi. Mitä nuorempi, sitä määrättömämmin, mutta vielä syvässä keski-iässäkin sitä vain on :’)

Nyt oleelliset asiat luonnollisesti tuntuu korostuvan ja asiat kuten ihan tavalliset hyvät hetket rakkaitten kanssa saa lisää merkitystä, tulee mieleen, että pitää tehdä haluamiaan asioita (tää bucket list -ilmiö), miettii, että pitää priorisoida, saattaa ajatella toisaalta tavallaan itsekkäämmin että mitä vielä haluaisi, toisaalta mittakaava tulee isoksi ja hyvän tekeminen tuntuu tärkeältä ja kaiken kaikkiaan saattaa kokea asiat syvemmin.

Mistä vikasta asiasta ja koko tästä ilmiöstä on hyvänä esimerkkinä dokumenttileffa The Ecstacy of Wilko Johnson, joka kertoo legendaarisen 70-80 lukujen Dr Feelgood -yhtyeen legendaarisesta kitaristista. (Kuunnelkaa Spotifystä tai mieluummin katsokaa Youtubesta biisi She Does It Right – mieletöntä…!) Wilko Johnson sairastui joku vuosi sitten haimasyöpään ja ohjaaja Julian Temple teki dokkarin, jossa seurasi Wilkoa vuoden. Johnson nimenomaan tunsi elävänsä voimakkaammin, ei kapinoinut tai pelännyt, paitsi ajoittain, ja halusi tehdä erilaisia juttuja vähän niinkuin jättääkseen hyvästit ja niin edelleen.

Dokumentti on vähän ehkä liian koristeellisen elämykselliselliseksi ja värikkääksi tehty, mutta musta hyvä. Löytyy Yle Areenasta kai vielä 15 päivää.

Monenlaisia on tunteet ja ajatukset…..

Kialle vastauksena mun puolesta, että mulla ei ole ole ollut tuollaista, vaikka muunlaisia ilmiöitä onkin ollut. (Voisikohan liittyä sukupuolten eroihin..? Olen siis miespuolinen) ;’)

-Valonen