Vastaa viestiketjuun: Adenokarsinooma in situ

Niin samalta kuulostaa.
Just tuokin että elää jossain kuplassa taas, ennen kuin todetaan, että kaikki ok.
Meillä on vanhin viidennellä ja eskarissa nuorin.
Ja perheneuvolaa kovasti suosittelevat edelleen kun juuri tytär, eli vanhin seurasi vierestä kuinka kipeä olin ennen diagnoosia ja ennen leikkuuta.
Rupesi oireilemaan, että raapi käsivarret verille ja koulu ei maistunut.
Sen ikäinen jo osaa jotain asioita ymmärtää ja epäilen että netissä käynyt googlailemassa. Ja valitettavasti löysin vihkon hänen sängystä siihen aikaan jossa luki hänen ajatuksiaan…. Pelotti häntä se tulevan leikkaus ja että pelkää että äidin sydän pysähtyy jne.
Kyllä siinä kyynelkanavat aukesi totaallisesti.
Nyt näin pölyn laskeudettua, ollaan kotona kahden kesken juteltu asiasta.
Ja kädet on alkaneet parantumaan ja arvosanat nousseet koulussa.
Mutta jos uskallan sanoa että helpolla pääsin kun olen leikkuulla selvinnyt.
Kun miettii, että josko asiat olisivatkin olleet ns pahemmin että esim sytostaattihoidot olisivat joutuneet antamaan tms.
Mutta vielä kun eli epätietoisuudessa ennen leikkuuta, että mitä sieltä vielä mahdollisesti löytyy niin väkisinkin ne lääkehoidotkin pyöri päässä. Onneksi tietynlainen musta huumori on pelastanut. Vaikka muutoin huumori kaukana ollutkin…
Oliko sulla ketään vertaistukihenkilöä tukena pahimpina hetkinä?