Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66182

Kia Kolangio
Participant

heipat Tottis ja Valonen! todella mukavaa kun päätit Valonen kirjoittaa. ai sulla voitiin tehdä leikkaus? minne sun kasvain taikka tuumori muodostui, maksaanko myös kuten mullakin? entä se etäpesäke? mulla semmoinen oli varsin rauhallisena ja hiljaisena rintalastassa, mutta nyt sekin on pikkuisen aktivoitunut. mun kohdalla leikkausta ei voitu ajatellakaan maksassa koska alunperin tuumorin koko oli läpimitaltaan noin 13 cm. nykyisin sen koko on paljon pienempi, vaikea sanoa senteissä koska se on pyöreä kuin pallo. eli jos läpimitta kutistuu 5-6 cm niin “kokonaiskutistuminen” on prosentuaalisesti tietysti enemmän.

tilastototuuksiin elinajanodotteista – niistä en enää piittaa. yks lekuri povasi minulle elinaikaa 8-11 kk. nyt olen sairastanut vuoden ja kuukauden.
tai siis diagnoosista on tuo edellä mainittu aika. harmitti kun lääkäri lipsautti moisen paskauutisen pyytämättä. niin ei edes saisi tehdä varsinkaan, jos potilas ei sitä itse kysy.
voi kerro Valonen lisää! jos vain siltä tuntuu. kiinnostaa kovasti kaikki kokemuksesi kun meillä on sama diagnoosi.

Tottis, mulla on edelleen se ainoa toimiva pahoinvointiesto-coctail eli yhdessä Primperan plus OxyNorm. jälkimmäinen opiaatti.
viime viestissäni kirjoitin että tällä kertaa taidan päästä vähällä, mutta eilen torstaina oli ankea päivä. mielikin sysimusta.
sytoissa olin tänään. eilen soittivat tosin torstain labrojen jälkeen että ennen sytoa käy vielä labrassa niin vasta sitten lekuri päättää voiko tykittää myrkkyä ja onneksi sain sen. eli labrat olivat sitten kait vuorokaudessa parantuneet sen verran, ihmeellistä.

toivon että hoitoväsymyksesi kohenee kuten koheneekin lisää ja lisää, aikaa se vaan ottaa. ja se henkinen puoli. käsikädessä nekin osittain menevät.
joo, kyllä mäkin olen huomannut ihon ja silmien kuivumista. tosin mulla on aina ollut pintakuiva iho ja ikänäön heikentyessä myös silmien kuivuus oli riesana jo paljon ennen sairastumistakin. joskus käytän kosteuttavia silmätippoja kuurimuotoisesti.

ruokailu on ollut taas oma tarinansa muutaman päivän. mikään ei maistu. tänään oli suuri pieni ilo kun sain sairaalan kanttiinissa alas aamupuuron. söin koko keskikokoisen kulhollisen. mutta on päiviä kun ei maistu ei terveellinen ruoka eikä epäterveellinen, ei mikään. kun pelkkä ajatus ruuasta etoo.
paino on laskenut edelleen. ennen diagnoosia laihduin jo aikas paljon ja nyt vuoden aikana 10 kiloa lisää. painan enää vain 64,1 kiloa, oon 170 pitkä. vuosi sitten olin pitkään siinä 73 kilon kieppeillä. eli olen toki vielä normaali, mutta mutta. ihan käsittämätöntä on se että mulla on kaapissa suklaalevyn puolikas jonka ostin kaksi viikkoa sitten! siis mulla suklaahirmulla!

vielä kerran, Valonen, viestisi oli ihana saada. toivon että kirjoitat lisää.

oikein leppoisaa viikonloppua kaikille! toivottaa Kia