Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Tottis, veit sanat suustani! minäkin tunnen tuota ylpeyttä hyvällä tavalla. ja juuri tuo nöyryys elämää kohtaan, sitäkin tunnen. mielestäni jälleen hyvällä tavalla. nuo tunteet taas tuovat hippusen kiitollisuutta. kuolen joskus yhtä kokemusta rikkaampana. tai oikeastaan monta kokemusta rikkaampana. syöpä on tuonut elämääni myös paljon hyvää. olen kirjoittanut siitä aiemminkin että miten laajalti tämä on vaikuttanut moniin elämäni osa-alueisiin. tärkeimpänä pidän sitä, että pääsin siitä oravanpyörästä pois. niin hullulta kuin se kuulostaakin koen sitä vapauden huumaa edelleen. suorastaan rakastan tätä eläkkeellä oloa ja eloa. säännölliset tulot, vaikkakin pienet, ovat luksusta. olin nimittäin alalla jossa työnteon mahdollisti eri tahojen, joko yksityisten säätiöiden tai valtion taidetoimikuntien säännöllisen epäsäännölliset apurahat. sitä voi verrata vallan hyvin pätkätöihin.
en hätkähdä enää vastoinkäymisiä siten kuin ennen. psy.hoitajanikin sanoi, kirjoittipa sen vielä Omakantaan, että asiakas omaa joustavan psyykeen ja korkean vastoinkäymisten sietokyvyn. näin ei ollut ennen syöpäsairauttani, ei ainakaan omasta mielestäni.
tuo Tottiksen maininta tuostakin, että olemme olleet olemassa ennen syntymää ja samoin kuoleman jälkeen. ajatus on itselläni sama.
enivei, kiitos hyvistä ajatuksistasi.

tänään ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen sytohoitoon. jännittää tuleeko pahat sivuoireet, luultavasti tulee. vaan kun oikein paha hetki koittaa, niin yritän yrjöillä kera mietteen että sytot jarruttavat sairauteni etenemistä, kuten ne ovat tehneet ennenkin.
maksassa olevien sappitiehyeiden tuumorissa on pientä kasvua, myös ensimmäistä kertaa rintalastassa olevassa metastaasissa. pöh. niitä nyt yritetään saada kuriin.

parasta mahdollista vointia itse kullekin! kirjoitellaan taas!

ps. Tottis, kiva kun tykkäät uudesta lempinimestäsi :)