Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#65924
Tottahan se oli
Participant

Kuulumisia täältäkin hieman. Aloitin työt vuoden alusta; teen osan etänä ja pidän yksittäisiä lomapäiviä kun vain mahdollista. Peruskuntoa yritän parantaa myös. Myös työkuntokaan ei ole läheskään sama kuin ennen syto-hoitoja ja siksi lyhennettyjä työviikkoja näin aluksi. Työkaverit ottaneet lämpimästi vastaan, siitä kiitos heille.

Viimeisestä kainalon ja rinnan sädetyksestä on noin kuukausi aikaa (minullahan oli rintasyöpä). Kainalosta lähti ihoa, mutta on parantunut onneksi hyvin. Hiusten kasvu on meneillään ja ovat noin puoli cm. En ole vieläkään ostanut peruukkia, pidän erilaisia päähineitä. Lihas- ja nivelsärkyjä on ollut joulusta lähtien, joskus ovat olleet tosi kivuliaitakin. Olen syönyt säännöllisesti inkivääriä noin viikon verran ja en tiedä johtuuko inkivääristä, mutta lihas- ja nivelkivut ovat paljonkin hellittäneet. Letrozole-hormonilääkityksen (jota olen syönyt noin kuukauden) olen kuullut aiheuttavan edm. kiputiloja, tosin jotenkin tuntuu että myös sytot vielä vaikuttaa tähän toipumiseen jarruttavasti.

Nyt tuli valitusta…., mutta olen kyllä tämän hetkiseen tilanteeseeni kaikesta huolimatta tyytyväinen; sairaus toistaiseksi voitettu ja hoidot takana. Uusiutumisen pelko on mielessä lähes päivittäin, mutta arkisin työ vie osittain mennessään ajatukset pois sairaudesta.

Jouluni meni lähes perinteisesti. Nyt en niitä varsinaisesti järjestänyt. Paistoin vain pari kinkkua viemisiksi. Muutoin oli rauhallista joulun aikaa.

Mukava oli kuulla sinusta Kia :) Sinuakin olen harva se kerta ajatellut, että miten voit. Ja odotellut ns. linjoille tulemistasi. Mukavaa oli myös kuulla sinustakin Myy. Ja muistakin. Näiltä sivuilta on jäänyt joitakin nimimerkkejä pois; harmi, koska tottui lukemaan heidän kuulumisiaan; antoi voimaa myös omaan jaksamiseen.

Elämänasenteesta muutama sana. Vaikea kuvailla, kuinka asenteeni elämään on muuttunut; mutta muuttunut se on. Tunnen jopa tunnetta, että katson tätä elämää jotenkin sivusta ja analysoin sitä eri tavalla; ymmärrän jopa ns. hankalia asioita/ihmisiä. Enää en hermostu, kiivastu enkä suutu asioista, kuten aiemmin ennen sairastumista. Nykyisin huvittaakin erityisesti se, miten lyhytnäköisiä ihmiset ovat ja kuinka raha tai töissä menestyminen on joillakin ns. elämän ja kuoleman asia. Itse olen ollut aiemmin hyvinkin ns. oravan pyörässä elävä, joten sairaus opetti minulle paljon. Eli sairastuminen toi hyvääkin. Jopa verenpaineeni on laskenut sairastumisen jälkeen. Johtunee osittain siitä, että otan asiat paljonkin lunkimmin/rauhallisemmin. Tämän kun olisin tajunnut aiemmin…..

No niin, nyt siis tällaisin lauantaiajatuksin.

Tsemppihalausrutistukset kaikille. Ja palaillaan täällä :)