Vastaa viestiketjuun: Itkun aika

Hei Lea! Menetin mieheni 5 kk sitten. Haimasyöpä vei viidessä kuukaudessa ennen niin terveen miehen. 22 yhteistä vuotta ja yhtäkkiä kaikki viedään pois . Epätodellista. Olen miettinyt mikä olisi paras tapa käsitellä tätä sisustaa repivää ikävää ? Meillä uusioperhe joista 4 mieheni lasta ja yksi minun. 8 lastenlasta ehti syntyä vielä mieheni eläessä ja kaksi on tullut lisää mieheni kuoleman jälkeen. Elämä jatkuu niinkun kaikki sanovat. Luulen kuitenkin , että kukaan muu ei pysty käsittämään tätä surua ja tuskaa kuin saman läpi käynyt. En ole tyyppinä ihminen joka kävisi juttelemassa suuressa joukossa tapahtumasta , mutta ehkä juttutuokio samassa tilanteessa olevan kanssa voisi olla mukavaa. Minulla ystäviä ja perhe jotka olleet aivan ihania ja tukena , mutta ei heitäkään halua rasittaa omalla surulla määrättömästi. Eiväthän ainakaan ystävät voi käsittää mitä tässä käydään lävitse. Vaikka paljon ihmisiä ympärillä se yksinäisyys on kuitenkin sanoinkuvaamattoman raastavaa. Työssä käynti terapiaa jo senkin vuoksi , että saa hetken unohduksen.