Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Itkun aika Vastaa viestiketjuun: Itkun aika

Vastaa viestiketjuun: Itkun aika

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Itkun aika Vastaa viestiketjuun: Itkun aika

#65894

Lea
Participant

Hei,
Kysyin paikallisesta yhdistyksestä vertaistukea. Täytyy sanoa, että tuntuu pahalta, että ohjataan vain seurakunnan sivustoille hakeutumaan sururyhmään.
En jaksa ymmärtää, että syöpäjärjestö tarjoaa vain vertaistukiryhmää, kun läheinen on sairastunut. Sen jälkeen läheiset saavat pärjätä kuinka pärjäävät. Itselläni oli tilanne, jossa koen vertaistukiryhmästä olevan hyötyä, vaikka tiesin heti alkuun, että paranemista ei ole odotettavissa. Vain viivytyshoidot. Mutta syöpäjärjestö ei tarjoa ryhmämuotoista, syöpäjärjestön pääpaikkakunnilla edes, tukea kun ollaan palliatiivsessa vaiheessa, ei saattohoitovaiheessa eikä kun puoliso on menehtynyt. JOkaiseen näihin ryhmiin kuuluvia läheisiä on paljon, mutta meidät jätetään “heitteille”. Kukaan ei halua tukea meitä. Työterveydessä todetaan, että toisen kuoleman odottaminen/ saattohoito ei ole sairautta eikä tukea löydy.
Toinen mihin minulle annetussa vastauksessa viitattiin apumahdollisuutena, oli tämä keskustelufoorumi. Mutta kuten näkyy, täällä ei ole meitä läheisiä, jotka ovat menettäneet jo rakkaansa. Tämä on enemmän keskustelufoorumi ihmisille,jotka itse käyvät läpi hoitoja.
Tuntuu, että meillä läheisillä ei ole merkitystä, jos ei ole toivoa sairastuneen paranemisesta. Tunne, että apua saa, jos sairastuu.
Voin vain sanoa, että yksinäisyys, mihin puolison kuoleman jälkeen putoaa, on järkyttävä. Syöpähoitojen aikana vähäisetkin ystävät ovat kadonneet, kun puolison voimien väheneminen on rajoittanut, mitä voi tehdä. Toivoisi, että ammattilaisilta löytyisi taitoja lähestyä ja auttaa, mutta ei.