Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

hei kaikille pitkästä aikaa!
aamuyöllä heräilyt sen kuin jatkuvat ja tänään ajattelin rustailla tännekin muutaman rivin aamuaikaani kuluttaakseni.
miten teitin joulu sujui? entä uuden vuoden suunnitelmat? millainen on kenenkin kunto sekä mieli?

itselleni kuuluu hyvää, mieliala ainakin on virkeä.
olen todella tyytyväinen kun keksin sen Tallinnan reissuni. lähdin matkaan siis aattoaamuna ja kotiin palasin jo joulupäivän illalla.
Tallinnassa jouluaattoa vietetään ihan toisella tavalla kuin täällä meillä, mikä olikin pieni yllätys.
ihmiset käyskentelivät kaduilla ja kujilla sekä siellä valtavan tunnelmallisella joulutorilla. myös kahvilat, baarit ja ravintolat olivat tupaten täynnä. riemukas meininki joka puolella. oli sekä turisteja tietenkin mutta myös paikalliset olivat lähteneet liikkeelle. kuhinaa, naurua ja iloa. jossain ammuttiin rakettejakin ja kirkon kellot kalkattivat.

olin Tallinnassa iltapäivällä yhden kieppeillä ja sain heti siis huoneeni hotellista, mikä oli oikein siisti, viihtyisä ja sekin tunnelmallinen.
levättyäni jonkin tovin lähdin joulutorille kävelylle. välillä piipahdin kahvilassa syömässä kakkua, samoin baarissa missä tilasin kaksi irish coffeeta.
irkkukahvit tuotiin pöytään kera valtavan kermavuoren!
koska Tallinnassa oli aattonakin vain pari pakkasastetta, jos sitäkään, istuskelin baarin terassilla jossa oli ulkolämmittimet ja huovat. siinä oli mukavaa seurailla katuelämää.
illalla olin kuitenkin niin tattis, että olisin halunnut ruokailla hotellin ravintolassa, mutta se oli buukattu täyteen. ei hätää, sillä ystävällinen respa suositteli aivan hotellin lähellä olevaa ruokapaikkaa ja sieltä sain pöydän.
söin erinomaista lammasta. jälkiruuan olin varannut hotellihuoneeseeni, eli herkullista juustokakkua. Tallinnan kondiittoreja ei kehuta turhaan.
nukkumaan menin jo kahdeksan jälkeen! kuten kotioloissakin. ei vaan riittänyt virtaa iltaelämään enkä sitä tosin kaivannutkaan.

yön nukuin hyvin ja aamulla viiden kieppeillä menin respaan kysymään että saisinko mistään aamukahvia. kyllä vain, järjestyy, respa sanoi ja meni itse keittiöön valmistamaan mulle ison maitokahvi-kupillisen, pyynnöstäni jopa kaksi kertaa. eikä halunnut siitä edes korvausta!

sain tehtyä hyvät tuliaiset. veljelleni löysin jo menomatkalla laivan putiikista kivan perusneuleen, just sopivan, ja kaiken lisäksi se oli alennuksessa. veli ilahtui kovasti.
ostin hänelle myös viskiä, siskonmiehelle taas rommia. ystävälleni P:lle ostin hajuvettä laivan tax freestä, mikä sekin muuten sattui olemaan alennuksessa.
itselleni olisin ostanut Cliniquen suosikki-meikkivoidetta mutta sopivaa sävyä en ollut saatavilla.
laiva lähti kotimatkalle viideltä, mutta botskiin pääsi jo puoli neljä iltapäivällä.
olin jälleen niin väsynyt että ensimmäiseksi menin laivan infoon kysymään mitä halvin hytti maksaa. 27 e, ja se oli sen arvoista.
en millään olisi jaksanut enää istuskella jossain neljää tuntia (hotellihuoneenhan olin luovuttanut jo klo 12), vaan oli ihanaa päästä hyttiin lepäämään.
onnistunut matka, kerta kaikkiaan.
kyllä itseään pitää välillä hemmotella, siitä ei päästä mihinkään!

niin.
myös siskoni hautajaiset ennen joulua sujuivat hyvin. tilaisuus oli kaunis ja koskettava. melkein harmittaa, tai nolottaa, että ennen hautajaisia purnasin itsekkäänä etten kestä mitään ”pönötyksiä”. sain taas nenilleni, oikein. koska ensiksikin mistään ”pönötyksestä” ei ollut tietoakaan ja kuten todettu, kaikki sujui oikein hyvin ja sain kokea tilaisuuden lämmön ja rakkauden.
siskonmiestä olen yrittänyt tukea, soitellut hänelle joka ilta. hänellä on kovin, kovin rankkaa ja raskasta.

terveydentilanteeni ei ole paras mahdollinen. väsymystä ja päivittäistä huonovointisuutta, mutta se kamala kutina on laantunut. tai vähän joudun silloin tällöin rapsuttelemaan muttei siis enää yhtä paljon kuin ennen.
voin ehdottomasti ja valitettavasti huonommin kuin vaikkapa vuosi sitten. myös ruokahalun kanssa on vähän niin ja näin.
harmitti siellä Tallinnassakin kun söin illalliseksi sitä herkullista lammasta, mikä ensin maistui, mutta yhtäkkiä tuli se tuttu töks, enkä saanut enää palaakaan alas.
Primperanista tai muista pahoinvointilääkkeistäni ei ole edelleenkään apua, vain siitä OxyNormista, mikä on siis opiaatti ja kipulääke. lääkäri sanoi, että ota sitä vaan jos se auttaa, kuten tietysti teenkin. lähes joka aamu tarvitsen Oxyni, en kuitenkaan enää päivällä tai illalla. vähän joudun kuitenkin tsemppaamaan tällöin, kosken halua ottaa Oxya enempää.

labrat 7.1 ja TT 8.1, lääkäri näiden jälkeen, en muista nyt päivämäärää, jolloin päätetään sytojen jatkosta.
ikävää jos labrat ovat menneet niin huonoiksi ettei sytoja voidakaan aloittaa. se tässä vähän huolena.

mutta tärkeintä on tämä parempi mieliala! rahatkin on riittäneet hyvin vaikka olin matkallakin. nyt säästän sukanvarteen ammattisiivoojaa varten. olisi mahtavaa jos tänne tulisi ammattilainen pesemään lattiat kunnolla, ikkunat ja parvekkeen luukut myös. muut siivousjutut jaksan tehdä itsekin. kotini on 45m2, mitähän siivooja maksaisi? tai pikemminkin kuinka monta tuntia siivoukseen kuluisi? pitää penkoa netistä vähän vinkkejä.

leppoisa kotoilu jatkuu, hyvä näin. viihdyn taas itseni kanssa; leffoja, kirjoja, pikkuisen jopa entiseen työhöni liittyvää kirjoittelemistakin (semmoista vasurilla tehtyä) ja ulkoilua (tosin edelleenkin liian vähän).
eläkeläisen elämä on kivaa!
uutta vuotta vietän tietysti kotioiloissa. yhdet juhlat olisi tiedossa mutta kun tämä kunto on mikä on, niin ei siitä taida tulla mitään. enkä ole muutoinkaan mikään bilettäjä.

kertokaahan kuulumisianne!
oikein hyvää päivää/iltaa kaikille, toivottaa Kia :)

• tätä vastausta muokkasi 4 years, 5 months sitten Kia Kolangio.