Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei Kia, tänään kun taas bussilla köröttelin sädetykseen, mietin sinua ja kaipasin kirjoituksiasi; niitä kun lukee, tulee jotenkin rauhallinen olo. Ehkä on väärä sana kuvaamaan tunnetta, mutta sinä olet kyllä verraton vertaistuki ja tuntojen tulkki. Itse en pysty ilmaisemaan tuntojani kuten haluaisin ja siksi sinun tekstien lukeminen auttaa myös omaa jaksamista, aivan eri tavalla. Tukee erityisesti myös omia ajatuksia ja tuntemuksia; en ole siis yksin ajatusteni kanssa.

Joulusta…ajattelin aiemmin, että tänä jouluna en kinkkua paista. Toisin kävi. Paistan kinkut sekä 88- ja 90 -vuotiaille vanhemmilleni että lasteni perheille, joille onneksi vain yksi yhteinen. Eli kaksi maks 4-5 kilon kinkkua. Muutoin jouluni tulee olemaan periaatteessa vain aaton ajan; vierailen lasteni luona. Muun jouluajan rauhoitun omaan kotiin, leväten ja syöden hyvin jotain jouluun kuuluvaa.

Tuo kutina, josta mainitset. Harmittava juttu. Toivotaan ettei se ainakaan lisääntyisi. Ja pakkohan siihen on olla ratkaisu, jos se lisääntyy…hyvänen aika… :(

Itse olen alkanut orientoitumaan töihin menoon vuoden alusta. Saa nähdä, kuinka kuntoni kestää. Aloitan neljällä työpäivällä viikossa, ainakin tammikuun ja tarvittaessa helmikuun. Huomenna tällä haavaa viimeinen sädetys ja sen jälkeen heti lääkäri.

Voimia kaikille, ja lämmin virtuaalihalaus jälleen Kia sinulle :)