Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#65694

Kia Kolangio
Participant

niinpä, kunpa sen tietäisi miksi tai miten ne vastoinkäymiset muodossa tai toisessa ikään kuin kasaantuvat. mutta kuten todettu, myös hyvillä asioilla on tapana ikään kuin ryhmittyä. Pauliina, pahoitteluni isäsi kohtalosta.

nyt sujuu jo paljon paremmin, tarkoitan mielialaani. siskon hautajaisia vietetään ensi viikolla ja kieltämättä ne kyllä stressaavat.
lähinnä se ihmisten kohtaaminen. en ole luonteeltani ujo ja omaan kyllä sosiaalisia taitoja mutta karsastan kaikkea pönötystä. koen herkästi voimakasta myötähäpeää mistä tahansa teennäisyydestä.
kulttuuriimme kuuluvat kahvittelut hautaamisen jälkeen eivät ole niitä kaikista luontevimpia hetkiä. suvun kesken emme pidä yhteyttä muutoinkaan joten en ymmärrä minkä takia suvun pitää kokoontua näissä tällaisissa tilaisuuksissa. jäisin niistä mieluusti pois, ja rehellisesti sanoen olenkin harkinnut käyttäväni syöpäkorttiani selittääkseni poissaoloni, mutta siskon miehen takia osallistun hautajaisiin, sillä haluan tukea häntä. muiden mietteistä en piittaisi hitustakaan.

olen toki miettinyt omiakin hautajaisiani. kirjoittanut niitä varten toivomuslistan, ettei minkään sortin väkinäistä kahvittelua järjestettäisi.
veljeni ja ystäväni voivat mennä ominpäin vaikka baariin tai ravintolaan jos haluavat. tuskin haluavat. eiväthän he muutoinkaan vietä aikaa yhdessä. eli ystäväpiirini on kovin hajanainen. ja veljen lisäksi muita läheisiä (läheisiltä aidosti tuntuvia) sukulaisia ei siis ole.

kuulun ja haluankin kuulua kirkkoon. lähinnä siksi että kirkko tekee mielestäni hyvää diagoniatyötä ja maksan mielelläni roposeni kirkollisveroa.
vaatimaton siunaustilaisuuskin on kohdallani ok, mutta siinä kaikki. ja polttohautaus, ehdottomasti.
onneksi voin luottaa siihen, että veljeni kunnioittaa toivettani.
lisäksi tiedän että hän on samanlainen kuin minä; karsastaa kaikkea teennäistä.

mutta tuosta mielialasta vielä. olen tosiaan ollut paljon virkeämpi kuin kuukausiin. mennyt, koko syksyn kestänyt eroprosessi otti niin lujille, ja alan vihdoin toipua siitä.
olen myös erittäin tyytyväinen siihen kun varasin itselleni jouluksi miniloman Tallinnaan. karsastan nimittäin myös joulua ja joulun perinteitä, juuri edellä mainituista syistä. kaikki on niin teennäistä! tunnen joulun “painetta” kotioloissakin, joten on hyvä päästä sitä pakoon.
valitsin aika kalliin mutta kuvista päätellen erittäin viihtyisän hotellin ihan vanhankaupungin ytimestä. vähäiset joululahjani ostan sieltä.
jos kaikki kaupat ovat kiinni, teen ostokset laivalta. syön hyvin ja nautin olostani sekä joulurauhastani. käyn ehkä glögillä jossain. hyvä kirja mukaan, ja hotelliin kotoisat villasukat.
aattona soittelen ystävilleni ja veljelleni, jos siltä tuntuu, ja kun pääsen jo joulupäivän iltana myöhään kotiin niin aah, joulu on käytännössä ohi.

kutina valitettavasti jatkuu. välillä on parempia päiviä, välillä kutisee enemmän. lääkärin määräämät lääkkeet eivät juurikaan auta.
mutta kyllä tämän kanssa voi ihan hyvin elää, paljon paljon huonomminkin voisi mennä, kuten jokainen meistä tietää.

toivotan teille kaikille rauhallista joulun odotusta. stressi pois, jos sitä ilmaantuu.

lämpöisin terveisin, Kia :)