Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Hei taas Pauliina78!

Tuosta avun tarjoamisesta olen huomannut sen, että pitää vain itse olla avoin, rehellinen ja aito jos lääkäri kysyy miten voit. Tuli mieleen tuosta kirjoittamastasi vastauksesta lääkärille, että ehkä ei riitä pelkästään vastaukseksi , että ”vaikeaa on ollut”. Toki itsekin ymmärrän, että ei sitä välttämättä aina jaksakaan vastata pitkästi, mutta itse olen huomannut, että silti kannattaa vaan jaksaa avata tunteet ja ajatukset lääkärille. Muuten hän ei tiedä miten auttaa. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia tarkemmin eikä aavistella tunteita, tarpeita. Sairauden aikana ja jälkeen on toki pitkään väsynytkin, että ei välttämättä vaan jaksa. Voin kertoa, että väsymyksestä huolimatta kannattaa hakea itselleen apua, koska mieltä vaivaavat asiat kuluttavat myös voimia ja heikentävät elämänlaatua. Näin olen itse asian kokenut. Joskus sitä pitää ihan jääräpäisesti vaatia itselleen apua. Näin minun kohdallani on käynyt. Onneksi psykiatrian polin psykiatri otti minut vakavasti ja kirjoitti lähetteen kelan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Oman kunnan mielenterveystoimistossa minua ei otettu tarpeeksi vakavasti.