Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

#65680

Myy79
Participant

Hei pauliina78!

Joo, tutulta kuulostaa noi sun ajatukset. Mulla kanssa juurikin tuo seksuaalisuus on aiheuttanut murhetta ja muuttunut keho juurikin siinä suhteessa. Aikaisemmin ei todellakaan ole ollut mitään emättimen kuivumisongelmia, yhdyntäkipuja tai muitakaan genitaalialueen ongelmia. Jotenkin sitä ei ole pystynyt itselleen oikein myöntämään , että keho on muuttunut, vaikka pausanol paikallisestrogeenia joudunkin emättimeen laittamaan. Mulle toi ceridal öljy on myös tuttu. Lääkäreiltä oon saanut sellaisen käsityksen, että nää on niin kovin yksilöllisiä asioita, että miten operaatiot vaikuttaa ja sairaalan seksuaalineuvoja sanoi mulle, että emätin lyheni leikkauksen jälkeen n. 1 cm, joka on yleistä, mutta kuitenkin emätin on joustava ja se palautuu ajan kanssa. Näin mulle sanottiin. No, mulla tuo emätin on kuivunut tosi paljon leikkauksen jälkeen ( toki sytotkin kuulemma vaikuttaa heikentävästi limakalvoihin) ja oli tosi ärtyneen punainen ja kirvelevä ja kutiseva, että jouduin aloittamaan paikallisestrogeenin käytön. Mulle lääkäri sanoi, kun kysyin, että onko mahdollista, että mun seksuaalinen kyky palaa samanlaiseksi mitä oli ennen leikkausta ja hoitoja, että se on mahdollista. En tiedä, jaksanko uskoa siihen enää. Mulla ei tällä hetkellä ole parisuhdetta. Aikaisemmin ennen leikkauksia keho on toiminut seksuaalisesti hyvin, mutta nyt tuntuu, että yhdynnät vaativat valmistelua eri tavalla juurikin tuon emättimen kuivuuden takia. Ei oikein uskalla heittäytyä. Lisäksi lantion alueella on epämääräistä kipua , joka on päivittäistä. Onneksi kipu ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Huoh!

Tuosta sinun mainitsemastasi pelosta uusiutumisen suhteen tuli mieleeni ajatus. Itse koen, että jotenkin sairaus jätti pysyvän jäljen ja se liittyy elämän haurauteen. Sitä ei enää jotenkin ole niin huoleton omat terveyden ja elämän suhteen. En tiedä onko se pelkoa vai mitä se on. Jonkinlaisen pysyvän jäljen se kyllä on jättänyt. Se jälki on negatiivinen. Tietynlainen varjo seuraa mun perässä. En osaa vielä ainakaan sanoa, että pelkäänkö varsinaisesti sairauden uusiutumista. Kyllä tää sairaus operaatioineen teki jonkinlaisen kolhun mun naiseuteen. Juurikin seksuaalisuuden alueella. Lääkäreiden mukaan operaationi ei kuitenkaan vaikuta seksuaaliseen haluun. Siihen vaikuttaa kuulemma ihmisen psyyke noin muuten. Se oli helpottavaa kuulla.

Ehdottaomasti suosittelen sinulle, että haet itsellesi keskusteluapua tai kysyt sairaalasta, voivatko he suositella jotain keskusteluapua. Kelasta voi hakea myös kuntoutuspsykoterapiaa ja siihen hakuun kannattaa kysyä esimerkiksi hoitavan sairaalasi psykiatrian polilta apua. Itse olen näin tehnyt.