Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

#65679

pauliina78
Participant

Joo, tunnistan tuon v….tuksen. Onhan tää seksielämäkin muuttunut, paikat ovat vielä arat tuota pohjukasta. Ja vaikka mulla jätettiin munasarjat niin olen kyllä huomannut kuivumista. Olen käyttänyt Ceridal öljyä tarpeen tullen. Mies ei sitä huomaa mutta itse tunnen että olen kyllä jotenkin lyhentynyt,tai ehkä se tuntuu siltä kun vielä paikat ovat arat. Mulla on siitä ihana puoliso että yhtään ei painosta ja mennään ihan mun tuntemusten mukaan…Kyllä tuo leikkaus tosiaan toi aika monia muutoksia kehoon. Harmittaa. Mutta täytyy vaan kärsivällisesti odotella kunnon toipumista, kaippa siihen vuosi menee ennenkuin kudokset kunnolla ovat parantuneet. Eipä sitä tarvii kun potkia jalkapalloa niin alavatsa muistuttaa olemassaolostaan. Ehkä ne on ne olemattomat vatsalihakset… Mä aina säikähdän lähes joka kolotuksesta,mut sit ne aina loppuu ja voi sanoa huh. Ehkä kun aika kuluu niin se pelko hälvenee ja oppii tuntemaan uudestaan muuttuneen kehon. Noi tikit mua ärsyttää ihan sikana. Mut ei voi mitään. Mulla suli tosta vatsan päältäkin tosi huonosti ja hitaasti. Itse niitä parin kk jälkeen varovasti nyppäsin pois kun alkoivat törröttää.

Sitä olen myös miettinyt että kukaan ei kertaakaa n kysynyt olisinko tarvinnut keskusteluapua. Vaikka oli vain pienenpieni varhaisvaiheen paska niin otti se lujille. Jo sanana syöpä kylvää kauhua. Kontrollissa lääkäri kysyi miten olen jaksellut, kerroin että vaikeaa on ollut. Olisi ehkä itse pitänyt pyytää apua. Mutta jotenkin siinä tilanteessa vaan tahtoi äkkiä pois…en ehkä itse käsitä että tämä oli hyvin hoidettavissa,mutta tulee se pelko siltikin vaikka järki sanois muuta. Mulla ei oo enää edes kontrolleja. Jotenkin tietty helpottavaa mutta tuli olo että on jotenkin tyhjän päällä. Lääkäri sanoi että kyllä se syöpä on voitettu. Miksi mä en sitä usko vaan epäilen?

Tänään on ollut aika hankala päivä nupissa..tää kirjoittaminen helpottaa. Ehkä se on tää joulunaika. Lapset on niin ihania joulun jännityksestä ja mä pelkään että mä kuolen. Tulee huono omatunto ja paska äiti-fiilis..