Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#65526
Kia Kolangio
Participant

hei, tottahan se oli, tarkoitatko peruskuntoa siis? sama juttu täällä, on nimittäin tullut välillä lintsattua ulkoilusta. se tuntuu joskus ihan mahdottomalta pakkopullalta vaikka tekeekin hyvää. vaan miten se lähteminen ON niin vaikeaa?

se ihme kutina on jatkunut. soitin maanantaina syöpikselle ja sain kutinaan Atarax-nimistä lääkettä, toinen on Histec. en usko, että tämä on allergiaa vaan vakaa epäilyni on edelleen se että bilirubiini-arvoni ei ole kohdillaan. sehän aiheuttaa voimakastakin kutinaa. ennen diagnoosia raavin itseni ruhjeille (juuri korkean bilirubiinin takia), ja nytkin käsivarsista löytyy jo pieniä haavaumia. nukkuessani en voi mitenkään kontrolloida raapimista, äh.
onneksi alkuperäisen suunnitelman mukaan huomenna perjantaina on labrat ja ensi viikon tiistaina TT-kuvaus. 4.12 lääkärin tapaaminen.
odotan tuloksia mielenkiinnolla, mutten sinänsä jännitä tai pelkää. en tiedä tosin mitkä ovat tunnelmat sitten jos uutiset ovat kovin huonoja.
mieluusti jatkaisin vielä tätä pienen pientä kuplaelämääni. luen paljon ja katselen läppäriltäni dokumentteja ja sarjoja/leffoja. kotoilen.
ei tämä elämä tästä muuksi muutu, enkä juurikaan haaveile enää mistään sanan varsinaisessa merkityksessä.

joulu ahistaa. en ole koskaan tykännyt joulusta. jos kunto sallii, ajattelin lähteä joulua pakoon Tallinnaan. päätän sen tuon lekuritapaamisen jälkeen ja jos kaikki ok, teen varauksen. joku kylpyläpaikka voisi olla kiva. paitsi että saako niissä mitään esim hieronta- taikka kampaamo-palveluja pyhinä? joka tapauksessa ajattelin vähän hemmotella itseäni. paan siis veronpalautukset sileäksi :)

nyt kaamosaikana kiusaa tyypilliseen tapaan liian aikaisin heräämiset. herään joskus jo aamuneljän kieppeillä, mikä tarkoittaa taas sitä että päiväunet venyvät piiiiiitkiksi. en millään saa rytmiä muutettua, en edes lääkkeillä. luulisi ettei pimeällä heräile, mutta mulla se menee just toisinpäin. näin oli siis jo ennen sairastumista. jos herään jo neljältä, lounasaikani on aamuyhdeksältä. jne.
suht hyvin olen toipunut erosta. siitäkin alkaa olla jo kolme kuukautta aikaa. alku oli aivan järkyttävän kamalaa, nyt onneksi helpompaa vaikka vieläkin toki kipuilen. miehen kanssa välit on ok.
liekö tuo ero vielä vaikuttaisi siten ettei niitä uusia haaveitakaan juuri ole muodotunut. haaveet olisivat tärkeitä. ne pitävät yllä elämänhalua.
sitä vastoin olen tyytynyt ”kohtalooni”. ei oikein hyvä.

voimia ja tsemppiä kaikille! toivottaa kutiseva Kia :(