Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#65439

Myy79
Participant

Hei kia ja muut!

Haluan myös itse sanoa heti näin alkuun, että en halua loukata ketään ajatuksillani. Oma tilanteeni on nyt kuitenkin se, että en ole parantumattomasti sairas ja en siis täysin pysty eläytymään tilanteeseesi sen osalta. Itse kun sairastuin syöpään marraskuussa 2016 niin kyllä se oli sanoinkuvaamattoman kamala fiilis, matto vietiin käytännössä jalkojen alta yhdessä hetkessä. hoitojen keskellä aloin kyllä pelkäämään uusiutumista. Itse koin potilaan ja sairaan roolin hyvin raskaana. Hoidot veivät voimia yms. Olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja olen maratoninkin juossut ihan reippaasti. Kuolemaa en varsinaisesti pelkää. Pelkäisin lähinnä kuolemistapaa eli miten kuolisin. Kovat kivut, tukehtuminen,hengityksen salpautuminen ym. pelottavat . Lisäksi en haluaisi kuolla yksin vaan läheisten läsnäollessa tai sairaalassa. Tällä hetkellä en pelkää syövän uusiutumista, kun ennusteeni on kuitenkin hyvä. Toki mikään ei ole täysin varmaa ja voin sairastuakin hyvästä ennusteesta huolimatta. Se täytyy silti todeta, että jo ajatus uudelleen sairastumisesta on todella ahdistava. Hiusten lähtö, sytostaatit, väsymys. Jos en pystyisi elämään normaalia arkea niin kyllä sairaus olisi mulle kova paikka.Toki en tiedä, muuttuisiko ajatusmaailmani jos sairastuisin ja olisin parantumattomasti sairas. Näkisinkö sairauden, elämän uusin silmin? Eräs parikymppinen syöpäkroonikko totesi topakasti mulle, että kyllä sitä on paljon pahempiakin asioita kuin syöpä. Minusta se tuntui/ kuulosti jotenkin oudolta. Hänellekin joku lääkäri on kuitenkin ennustanut vain muutaman vuoden elinaikaa.

Itse olen myös sitä mieltä, että ihmisyyden ytimessä on terveys, henkinen ja fyysinen. Terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä asioita elämässä ja niiden ympärille oikeastaan kaikki kietoutuu. Toki en voi sanoa, että sairas ei voisi olla hyvinvoiva. Tottakai voi olla. Tämä oli minun näkemykseni asioista. Itse ajattelen , että hyvän elämän ytimessä on terveys.
Pystyn kyllä eläytymään tuohon sinun depressiovertaukseesi, koska olen itse joskus sairastanut myös keskivaikeaa masennusta ja olen kärsinyt myös itsetuhoisista ajatuksista ja voimakkaasta ahdistuksesta. Henkinen tuska/kipu on minusta huomattavasti pahempi kuin fyysinen kipu. Terapian on auttanut masennuksessani.