Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65298
Kia Kolangio
Participant

hei Leijona, kiitos viestistäsi. hienoa kuulla että sun kohdalla hoidot alkaa olla takana! oireet ovat lieviä ja osaat nauttia elämästäsi… olen todella, todella iloinen puolestasi.

voi Leijona, kiitos kysymästä mutta olen ollut aika alakuloinen eli erokipuilen edelleen. kävelylenkkejä teen ihmeen kurinalaisesti 4-5 kertaa viikossa ja muutoinkin olen ainakin yrittänyt pitää itsestäni huolta; syönyt oikeaa ruokaa, eikä esimerkiksi vain hätäisesti väsättyjä juustosämpylöitä taikka muuta pikaruokaa.
mulla on erikoinen ominaisuus, eli näin pimeän vuodenajan alkaessa heräilen jo viideltä aamulla, enkä enää saa unta.
tämä ei johdu sairaudestani eikä erokipuilusta vaan näin on ollut ennenkin. rasittavaa enivei.
samalla kun sytytän aamun pimeyteen ”aamutuikut” palamaan ja kahvia tulemaan, paan myös uuniin hautumaan ohraryynipuuron. haudutan sitä noin 1 h 15 min; aikaisintaan on vasta sitten on aamiaisen aika. olen nimittäin aina ollut huono syömään aamiaista.
syön edelleen myös paljon hedelmiä. nythän on satsuma-kausi jo alkanut. niitä vetelen paljon. viikonloppuisin olen syönyt lihaa, sitäkin uunissa hitaasti kypsentäen. olen kala-allergikko joten tarvitsen D-vitamiinia purkista, kuten toki lähes kaikki pimeään vuodenaikaan. fyysisesti vointini on hyvä.
seuraava kontrolli on… hyvänen aika, en edes muista sitä enää… pitäisi kaivaa HUS-kirje jostain. marraskuun loppupuolella muistaakseni.

mutta tämä erokipuilu! en tunnu pääsevän eteenpäin vaan jumitan ja jumitan. aina vain on hetkiä kun ajattelen, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. en edelleenkään sure sairauttani, vaan toivottomuuteni kumpuaa erosta. tunnen olevani aivan idiootti. oikeasti. miten tämä sairaus ei tunnu hetkauttavan minua mitenkään? tein tänään muuten kaksi masennustestiä. BDI 21 ja DEPS-seulan. molemmista sain ”tuloksen” että lievästi masentunut. juuri niin kuin ennalta arvelinkin tai tiesin.
erosuru on eri kuin masennus.

kosken koe tätä sairautta muuksi kuin jonkinmoiseksi ”lisähuoleksi”, kuvitelkaa, niin siksi en ole juurikaan kirjoitellut edes tänne.
tuntuu niin hävettävältä ja jotenkin nololta. toiset kärsivät aidosti sairautensa takia, ja minä se vollotan jonkun parisuhde-eron takia.
ymmärrän toki kärsimystä vakavan sairauden vuoksi, mutten oikein, en sittenkään, pysty samaistumaan sellaiseen.
siksi olen tuntenut tarvetta vetäytyä keskustelupalstoilta. eli jos minusta ei kuulu mitään jonkin aikaa, se ei välttämättä tarkoita ollenkaan sitä että sairauteni olisi pahenemisvaiheessa. tuoreessa muistissa on nimittän ihanan Jaanan ”katoaminen” palstalta.

onneksi minulla on se mt-hoitaja-kontakti terveyskeskuksessa. se on todella tärkeää. odotan jo malttamattomana jälleen seuraavaa tapaamista.

parasta mahdollista syksyä ja mieltä kaikille! toivottaa Kia