Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#65292
Leijona
Participant

Hei Kaikki!

Täällä mennään jo maalisuoralla myös sädehoidon saralla, jee! Sädehoidot on sujuneet hyvin ja tästäkin rastista olen selvinnyt kuin koira veräjästä. Lievää ja hentoa punoitusta on iholla havaittavissa mutta muuten ei mitään muita oireita ole tullut. Hoitoajat olen saanut sovittua minun omaan arkeeni sopivaksi mutta harmillisesti joinakin päivinä ajat ovat olleet reilustikin myöhässä laiterikkojen vuoksi.

Hoitajat sädehoitokoneella ovat olleet mukavia ja ymmärtäväisiä. Kunto on kohentunut ja sytojen haittavaikutuksista jäljellä enää kevyet kuumat aallot ja hyvin lyhyet karvat päässä. Olin jotenkin odottanut, että hiukset kasvaisivat nopeammin… Peruukin haluaisin heittää jo nurkkaan mutta ehkä muutaman viikon kuluttua voin esitellä uuden tyylini.

Tuntuu uskomattomalta että hoidot ovat kohta takanapäin ja ”normaali” arki voi taas jatkua! Toki kyllähän nämä hoidot jatkuvat vielä hormonihoidolla mutta sitä en osaa ajatella samoin kuin sytoja ja sädehoitoa. Jotain pientä leikkausoperaatiota on myös ehkä tulossa (lähinnä esteettistä) mutta se tuskin on ajankohtaista enää tämän vuoden puolella. Olen ollut todella tyytyväinen rakennettuun rintaan ja symmetria on lähes täydellinen.

Paljon on ajatuksia tälle matkalle mahtunut mutta voin rehellisesti kyllä sanoa että ei tämä matka ole ollut pelkkää surkeutta ja ankeutta, vaan paljon enemmän iloa, onnea ja naurua. Nyt kun mietin menneitä kuukausia taaksepäin vedet nousee silmiini, ei sen takia että olisin surullinen vaan sen takia kun koen olleeni etuoikeutettu ja onnellinen ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä kaikesta hoidosta ja huolenpidosta sekä kannustuksesta mitä olen kuluvien kuukausien aikana saanut kokea.

Monet syöpään sairastuneet inhoavat sanaa taistelu mikä usein liitetään syöpäsairauksiin. Minäkään en usko että taistelemalla syöpää voitetaan mutta koen, että jonkinlaista taistelua hoitojen aikana joutuu käymään. Taistelua omia ajatuksia vastaan, taistelua pärjätäkseen väsymyksen kanssa, taistelua hyväksyä oma keho leikeltynä, arpisena ja karvattomana, taistelua kun ruoka tai juoma ei maistu mutta jotain pitäisi syödä… Jokainen meistä selviää tavallaan ja oikeita tai vääriä tapoja ei mielestäni ole. Minä olen ollut itsepäinen ja päättäväinen, olen yrittänyt elää mahdollisimman normaalisti, olen iloinnut pienistä ja suurista asioista, olen kiukutellut välillä joutavista ja ollut itselleni armollinen, olen suunnitellut matkoja ja miettinyt uusia harrastuksia, olen sisustanut ja remontoinut ja ennen kaikkea olen yrittänyt olla läsnä tässä ja nyt. Huonoina hetkinä olen ajatellut, että ehkä huomenna on jo taas parempi päivä! Omien voimien mukaan puuhastelu ja arjen rutiinit ovat pitäneet ainakin minut ”pinnalla” ja joka päivä en edes muista sairauttani.

Syöpäpeikko istuu olkapäällä varmasti ikuisesti mutta en aio antaa sille valtaa tai liikaa tilaa! Minä johdan sinä peikko vikiset ja tottelet käskyjäni, turha on tulla isottelemaan! Nöyrä kuitenkin olen, tiedän että voit olla arvaamaton joten pyrin pysymään kanssasi hyvissä väleissä. Niinhän se vanha sanalaskukin menee, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä!

Kaikille perässä tuleville suuresti tsemppiä! Vaikka matka jossain vaiheessa tuntuu ikuisuudelta niin yllättävän nopeasti se menee. Etappi kerrallaan kohti seuraavaa maalia!

Aurinkoista syksyä!

Leijona