Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65185

Kia Kolangio
Participant

hei kaikille lauantaina,
iso kiitos viesteistä ja tsempeistä Tottahan se oli ja Pauliina.
kuten kerroin, olen välillä aivan lohduton, mutta sitten on näitä pikkuisen parempia aamuja kuten tänään. ulkona on kirpeä ja kaunis syyspäivä alullaan ja osaan nauttia siitä.

toisaalta saa nähdä mikä tunnelma on iltapäivällä sillä päiväohjelmaani kuuluu kaapin siivous jossa paperipäiväkirjojani (vuosien takaa) jotka aion vihdoinkin tuhota. kirjoja on siis kymmeniä; kaksi isokokoista pahvilaatikkoa. ei auta kuin repiä päiväkirjat sivu sivulta ja tunkea ne silppuna jätesäkkiin.
yritin tarttua hommaan jo alkuvuodesta mutta suunnitelmaksi jäi. nyt haluan hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä.
en halua lukea niitä, mutta tiedän jo etukäteen että saatan jäädä sivuille jumiin sillä ainahan silmä noukkii lauseen sieltä, toisen täältä.
muille en kertoisikaan tätä mutta koen että teille voin. tarkoitushan on siis se, että JOS satun kupsahtamaan kesken kaiken, en halua että kirjat jäävät läheisteni käsiin. tuskin he niistä olisivat kiinnostuneitakaan mutta oman mielenrauhani takia tartun tähän epämiellyttävään puuhaan.

posti toi päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä. eläkkeeni on valtavan pieni mutta ihmeekseni siltikin paljon suurempi kuin osasin odottaa.
varsinaisen työeläkkeen lisäksi saan käsittääkseni jonkinmoisen osan Kelan kansaneläkettä ja mahdollisesti myös eläkkeensaajan asumistukea.
olen kiikuttanut Kelaan kaikki liput ja laput. eli vasta Kelan päätösten (ja verotoimiston laskeman veroprossan) jälkeen tiedän minkä kokoiseksi käteen jäävä osuus muodostuu.
eläke alkaa juosta 1.12 sairauspäivärahan maksatuksen loputtua. sitten olen virallisesti ELÄKELÄINEN. se tuntuu jotenkin ihan hullulta.
koko aikuiselämänhän sitä on ajatellut että “joskus eläkkeellä sitten”. no, nyt se aika on koittanut.
onhan tämä valtava etukin. on merkillistä ajatella, että toimeentuloni on turvattu elämäni loppuun saakka eikä sen eteen tarvitse liikauttaa eväänsäkään.

maanantaina siis lääkärille kuulemaan faktat sairauteni tilasta.
kirjoittelen siitä sitten tännekin.

tuska erosta on välillä aivan pitelemätöntä, mutta sitten on näitä hieman helpompiakin hetkiä.

hyvää viikonloppua teille kaikille ihanat ihmiset!