Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65171
pauliina78
Participant

Heippa kaikille! En ole hetkeen kirjoitellut,mutta olen kyllä lukenut palstaa. Kirjoitit Myy just niinkuin se on,että kaipaa ihmisiä jotka ovat voimavara eivätkä vie voimia! Mun päänuppini on ollut aika tasapainossa, en ole edelleenkään saanut irti itsestäni soittaa mihinkään ammattiauttajalle. Enkä oikeastaan ole tällä hetkellä sitä kaipanut. Olen ollut jopa huoleton! Jälkitarkastus aika lähenee, kohta 4kk leikkauksestani. Mutta jotenkin en nyt pelkääkään sitä. Jos riskini uusiutumiseen on pieni,miten se paska olisi voinut uusiutua 16 viikossa. Tähän yritän luottaa. Mutta sitten taas jos en huolehdi ja hätäile niin tuntuu välillä että olen luvattoman huoleton! Mitä jos tuolla kasvaakin jotain? Annan itselleni olla luvan huoleton ja toisaalta taas en. Tais olla vähän sekavaa,mutta ymmärtänette varmaan? Nautin niin kovasti elämästä että pelottaa. Jotenkin avioliittokin tuntuu syvemmältä ja lujemmalta kuin koskaan. Vaikka emme ole tämän 16v yhdessäolon aikana saaneet vielä koskaan riitaa aikaiseksi,niin nyt on jotenkin vielä suhde lujittunut. Tuon kauhean koettelemuksen jälkeen. Vaikka olisin voinut sen jättää kokematta. Mielelläni. En kyllä myöskään ymmärrä että kuinka joku voi ajatella että vakava sairaus olisi jotain mistä pitäisi olla kiitollinen. Paskat sanon minä..en ole löytänyt siitä tähän päivään mennessä mitään hyvää. Elämä kyllä koki suuren kolauksen ja nyt on elämä ennen ja jälkeen diagnoosin. Eipä kyllä tule enää valitettua mistään pikkuasioista.

Kia, mun mielestä voit unohtaa sen Tarot-tuttavuuden! Olipas häneltä tosi ikävästi kirjoitettu. Ei y h tään tilannetajua!!!

Kiitos kun jaksoit lukea tämän sepustuksen…mä tässä kuuntelen murujen tuhinaa, nukahtivat tässä samalla kun kirjoitin mitä mieleen juolahti.