Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65147
Kia Kolangio
Participant

moikat kaikille, oon niin iloinen tuosta Myyn tilanteesta:) ja tuo ensimmäinen asiakaskin on ilmaantunut, ja lisää tulee, sitä toivokaamme.

Tottahan se oli, samaa hiljaiseloa täälläkin ja päivät tuntuvat joskus loputtoman pitkiltä. vietin viikonlopun yksikseni, miehellä oli omia juttujaan.
mielialat vaihtelevat kovasti. pessimistisyys on tuttu tunnelma, valitettavasti. jonkinlainen ”enteily” että meneekö KAIKKI elämäni ja läheistenikin asiat sittenkin päin seiniä. huolet veljeni työttömyydestä on paha rasti sekin.
odotan jo malttamattomana keskiviikkoa kun pääsen sille mt-hoitajalle.

onko teistä kukaan ollut esim. syöpäyhdistyksen (vai mikä se nyt on nimeltään) viikonloppu-kursseilla/lomilla joissa on järjestettyä ohjelmaa?
olisi kiva kuulla kokemuksia.

enivei, taas pitkä iltapäivä ja ilta edessä. sataa. teen pienestä sateesta huolimatta sen kävelylenkkini. mutta onhan tämä aika raskasta kun pessimistisyyteni lisäksi pelkään koko ajan rankkoja ahdistuskohtauksia. kaikki on niin paperisella pohjalla.
aktivoin pitkästä aikaa Netflix-kauden ja yritän penkoa sieltä jotain katsottavaa. samat vanhat leffat pyörivät siellä vuodesta toiseen, uusia katsomisen arvoisia on vain pieni kourallinen.

odotan eläkepäätöstä, se on ollut käsittelyssä nyt kuukauden.
kerroinko, että Kela yllätti jälleen positiivisesti.
koska työhistoriani on varsin repaleinen ja eläkekertymät varsin pienet, hain siis työkyvyttömyyseläkettä Kelalta. täytin hakemuksen. Kela otti yhteyttä yllättävän nopeasti ja tiedusteli, aionko hakea myös työeläkettä. aion, vastasin, mutten tiedä miten sitä haetaan, jolloin Kela vastasi alle tunnissa ettei minun tarvitse tehdä mitään vaan he hoitavat asian puolestani. oon todella kiitollinen!
saan siis sen kansaneläkkeen plus joitakin kymppejä työeläkettä, siinä kaikki.
muttei tuo raha ole ongelmani, sitä en stressaa pätkääkään. olen velaton eikä huollettavia tietenkään ole. (toi ”tietenkään” siksi että oon jo tämän ikäinen).

täytän kohta vuosia. se tuo väistämättä mieleeni, että miten voin olla ”tämän ikäisenä” ikään kuin sotkeutunut parisuhdeongelmiin!
vai toistanko itseäni taas vaihteeksi?
vaikka äskettäin siis vältyin suoranaiselta jätetyksi tulemiselta niin kuten tossa aiemmin kirjoitin, pohjat tässäkin asiassa ovat aikas paperiset.
mun tunnemaailma on kehittymätön. join nuorena paljon, tai siis nuorempana, eli lääkitsin epätoivoisella tavalla masennustani.
vieläkin joudun olemaan tarkkana kuin porkkana etten (sairaudestani huolimatta) lohduttaisi itseäni alkoholilla, mikä vain pahentaisi asioita.
ei mulle mikään ”putki” jää päälle tms. mutta yksikin edes lievästi humalahakuinen juomiskerta jo valmiiksi pahan mielen päälle on ehdoton EI.

valtavan herkillä oon taas kaikin puolin. meillä olisi miehen kanssa reissu ystäväpariskunnan luokse kotiseudulleni parin viikon päästä, mistä ei kylläkään olla päätetty varmaksi asti.
eräs fb:tuttavani harrastaa tarotkortteja. kun tuosta reissusta oli ohimennen puhetta, tämä tarot-kaveri kirjoitti yllättäen: ”Näyttää siltä, että lähdet kotiseudullesi yksin”. en pyytänyt mitään helkkarin povauksia ja huomasin miten otin nokkiini tuommoisesta viestistä!!!!!
mitähän tää korttityyppi on tietävinään mun sairaudesta? en totisesti halua kuulla. ärsyttävää!

nyt pitää lopettaa. voimarutistuksia takaisin Sulle Tottahan se oli, ja kaikille muillekin.