Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65085
Kia Kolangio
Participant

hei, mietin tuota että miks vastoinkäymiset hyvin usein kasaantuvat? toisaalta olen itse kokenut joskus että myös hyvät asiat/tapahtumat elämässä kasaantuvat, saapuvat yhdellä rysäyksellä.
pahoittelen Tottahan se oli että sulla(kin) on nyt vastoinkäymisiä yli tarpeeksi. samassa veneessä ollaan. ponnistella, juuri niin, juuri niin meidän pitää tehdä. ei ole vaihtoehtoa.

parisuhdekriisi jatkuu. ilahduin kuitenkin siitä, että mies lupasi harkita josko mentäisiin pariterapiaan. lupasi jopa maksaa touhun, eli siis yksityisen terapeutin. lopullista vastausta en ole kuitenkaan saanut. meillä vallitsee tällä hetkellä radiohiljaisuus kommunikoinnissa.
eilen itkin täysillä. eli tulihan se, itku. se on niin kivuliasta, oikein ulisin. silmät ovat muurautuneet umpeen ja kasvot ovat turvonneet.
itkuni keskellä raivosin että siirryn palliatiiviseen, että jätän sytot kesken. sitten join viiniä, se vain pahensi oloa. Diapamia mulla ei ole joten otin Tenoxin mikä vain nukuttaa. muutoinkin nukun valtavasti joten ei sitä siis enää ns päiväahdistukseen.

käveleminen ja terapiasiivoilu sekä touhuaminen kotijuttujen parissa auttaa. ihmisiä en jaksa tavata enkä pidä puhelinta päällä. tarvittaessa vastaan tekstarilla soittajille taikka yhteyttä pitäville etteivät vallan huolestu. rakkaita koirakamuja en ainakaan pysty tapaamaan sillä toisin kuin voisi kuvitella, ne vain lisäävät itkuherkkyyttäni ja ylipäätään suruani, ainakin tällä haavaa. olen valtavan eläinrakas.
sitten tämä terapiakirjoitteleminen auttaa myös. aina vaan ei jaksa toteuttaa sitä. kun eilen itkin, ajattelin tulla kirjoittelemaan, mutten vaan saanut itsestäni irti avata edes sivustoa.

toivoin tästä syto-vapaasta syyskuusta hyvää jaksoa elämääni ja tässä sitä ollaan. surusta ja henkisestä kivusta aivan mäsänä.
osaan olla kyllä kiitollinenkin. muun muassa siitä, että fyysisiä kipuja ei ole. monella kun ovat nekin taakkana.
voi tätä elämää. en osaa kuin valittaa ja uikuttaa nyt. jaahas.. ny tulee taas itku.
miten se Jaanakin lähti niin nopeaan. väärin, väärin, väärin! mikä tämän elämän tarkoitus on? kriisistä toiseen menemistä. nämä vaikeudet eivät totisesti jalosta tai muuta skeidaa, kuten Tottahan se olikin tuossa kirjoitti.

josko huomenna olisi paremmin. tämä päivä ainakin on parempi kuin eilinen.
nyt teen jonkun pikkutehtävän täällä kodissa. kevyen imuroimisen vaikka. kuulumisiin taas..