Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Hei Kia, luin päivityksesi jo aikaa sitten, jäin miettimään miten sinulle kommentoisin. Olen sanaton, koska syöpä ei ole meille sairastuneille kenellekään mikään elämää jalostava kokemisen paikka; tunnen itsekin että miksi sain myös syövän; minulla on ollut myös aiempina vuosina vastoinkäymisiä, jotka ne ovat kylläkin olleet nykyisiin uusiin vastoinkäymisiin verrattuna pieniä. Tämä siksi, että olen saanut nyt kertaryminällä useamman huolen, isomman sellaisen syövän lisäksi. En niistä tässä sen tarkemmin. Mutta, elämä on näyttäytynyt minullekin toisaalta aika arvoituksellisena, mitä kaikkea voikaan tapahtua. Itsellä on myös notkahduksia, oikeastaan joka päivä. Sitä miettii kaikkea ja kaikenlaista.

Yritetään ponnistella eteenpäin!