Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

sama tunnelma jatkuu. sairauden suhteen on hällä väliä-asenne koska koen parisuhdekriisin niin ankarana. kamala, kamala, hylätyksi tulemisen pelko riehuu. jotenkin minun on päästävä tolpilleni. panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen.
kuten Pauliina kirjoittaa, minäkin koen vain sepustelevani sitä sun tätä. pitää muistaa että itsellemme me täällä kirjoittelemme eniten, puramme pahaa oloamme. siitä iso kiitos palstan ylläpitäjille. tai jaamme ilomme, vertaistukea unohtamatta.

tänään ei ole ohjelmassa kuin päivittäinen kävelylenkki. siitä en tingi. niin hyvää se tekee mielelle. perinteinen nakkikeitto on pyörinyt päässä viime päivinä, tänään teen sellaisen. ruokahalu on nimittäin ollut huonolla tolalla. olen laihtunutkin pari kiloa. josko saisin syötyä edes lautasellisen ja päivittäiset hedelmät päälle. hyvä jos 1000 kaloria tulee täyteen. en osaa laskea noita kaloreita, tosin nakit tuovat niitä lisää vaan eivät ole terveellisemmästä päästä. samapa tuo. kuten osastolla omahoitaja, ja lääkärikin, sanovat että syö sitä mitä tekee mieli.

kuten taisin jo aiemmin kirjoittaa en totisesti voi tietää miltä sairauden uusiutumisen pelko, tai ylipäätään rajun sairastamisen kanssa elo sujuisi jos olisi pieniä lapsia, kuten Pauliinalla. tai jos olisi edes lemmikkejä. keitä tahansa jotka tarvitsisivat minua ja olisivat minusta täysin riippuvaisia. aikuisia ei lasketa tässä kohdassa. en Pauliina keksi muuta kuin toivottaa sulle kliseiset tsempit. yritähän rohkaista mielesi ja soittaa sinne ajanvaraukseen saadaksesi keskusteluapua. jos vastassasi olisi tyyppi, kenen kanssa kokisit keskustelun luontevaksi, saisit siitä paljon.

mahdollisimman hyvää ja tasapainoista viikonloppua kaikille. ja alkavaa syyskuuta!