Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#65066
pauliina78
Participant

Kiitos kun jaksoitte lukea sepustukseni! Katselin tuossa jo numeron,johon voi soittaa, siitä voi varata ajan juttelulle. En vielä soittanut. Miksiköhän se on niin vaikeaa. Ehkäpä sitä juurikin ajattelee niin että paras apu olisi täysi varmuus että se paska ei uusiudu. Mutta eihän sellaista kukaan voi tietää. On se jännä miten elämä on jakaantunut kahtia, ennen ja jälkeen syövän. Jotenkin tullut semmoinen kiireolo että pitäisi ehtiä kokemaan ja näkemään mahdollisimman paljon. Ja nyt heti. Ehkä pitää yrittää vaan luottaa ja uskoa tulevaisuuteen. Tästä tuli taas tämmöinen sepustus, tässä istun pienemmän aarteeni sängyllä ja kuuntelen unituhinaa. Näiden kahden aarteen vuoksi kyllä jaksan. Pakko. He eivät tienneet mitään syövästä, eikä pienempi, 4v olisi ymmärtänytkään. Sanottiin vaan että äiti käy operaatiossa, kohdunpoistossa. Se tieto riitti heille. Tietysti jos olisi tullut jatkohoitoja niin oltais kerrottu. Tahdoin säästää näitä rakkaita siltä. Vanhempi ekaluokkalainen pelkää muutenkin että äiti tai isä kuolee. Voi pieniä. Ihmeesti kyllä jaksoin pari epävarmuuden kuukautta olla ihan normaalisti,illat itkin ja surin ja pelkäsin kun lapset nukkuivat. Vaikeaa se oli,mutta mitäpä en tekisi aarteideni eteen. Tästähän tuli mahdoton sepustus taas…mutta mukava kirjoittaa ajatuksia tänne. Miehelleni puhun kyllä,mutta tuntuu että hän ei ihan ymmärrä kuitenkaan. Täysin. Kun pitäisi iloita että kaikki on nyt hyvin. Tsemppiä ja jaksamista kaikille. Olen saanut voimaa Apulannan biisistä Valot pimeyksien reunoilla. Mulla se toimii jotenkin lohduttavana ja voimaannuttavanakin.