Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#65023
Leijona
Participant

Heip!

Huomenna viikko viimeisestä tiputuksesta ja olo alkaa jälleen kohentua, jes! Uusia kulmakarvoja havaittavissa ja hiuksetkin on taas kasvaneet hiukan, voi tosin olla että kun aikaa vielä vähän menee niin ”sulkasatoa” on vielä kerran luvassa! Nähtäväksi jää!!!

Minä uskon, että nämä myrkyt kyllä tappavat mahdolliset syöpäsolut mitä kehossani on ehkä ollut vielä leikkauksen jälkeen! En tyydy siihen ajatukseen, että unille olisivat vain käyneet, kuolleet ne ovat!!! Toki elämä on opettanut että kaikki on mahdollista mutta jatkuvan pelon kanssa on mahdotonta elää. Varmasti tälle polulle sattuu vielä monta huonoakin päivää ja jännityksen hetkeä mutta asioiden murehtiminen ennakkoon ei varmasti tee tästä elämästä yhtään helpompaa tai mukavampaa.

Niin kauan kun puhutaan paikallisesta rintasyövästä ja sen hoidosta on ennusteet kuitenkin hyvät myös täydelliseen parantumiseen. Paljon puhutaan ja kirjoitetaan kuinka syöpä uusiutuu niin ja niin monella prosentilla mutta aika harvoin näkee tilastoja joissa asia olisi käännetty toisinpäin… Näitä lukuja kun voi katsella hyvinkin monessa valossa! Itse koen että positiivisella ajattelulla on valtava voima, ei se aina helppoa ole ja toisinaan asian eteen pitää tehdä valtavasti töitä mutta tähän asti se on ollut kyllä kohdallani valtava eteenpäin vievä voima ja samalla ajattelulla yritän jatkaa eteenpäin.

Syksylle, talvelle ja ensi keväällekin olen tehnyt mm. matkasuunnitelmia ja saatampa aloittaa jonkun ihan uuden harrastuksenkin! Huomisesta ei tiedä kukaan ja mielestäni hyvä niin, eletään tässä ja nyt ja nautitaan parhaamme mukaan!

Itse en ole kokenut itseäni missään vaiheessa varsinaisesti sairaaksi tai ajatellut että minun pitäisi ryhtyä elämään sairaan ihmisen elämää (mitähän se edes on…). Olen halunnut että kaikki suhtautuvat minuun samoin kuin aikaisemminkin, en kaipaa erityisiä ”etuuksia” kotona tai töissä, toki apua pyydän jaa saan kun siihen on tarvetta. Kaikki me olemme kuitenkin yksilöitä ja suhtaudumme asioihin eritavalla, oikeaa tai väärää tapaa tässä tuskin on!

Vielä tämä hoitopolku on kesken mutta hyvässä vauhdissa ja ehkä voiton puolella tässä jo mennään!

Leijona