Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64998

Kia Kolangio
Participant

hei kaikki ihanat ihmiset! ja kovasti kiitos kannustuksesta ja onnitteluista.

eilen, ja vielä tänäänkin, vellon suuuuuunnattomassa hyvässä olossa ja mielessä. juhla on päässäni, tässä. en tarvinnut eilen enkä tarvitse juhlaani herkkuja taikka samppanjaa taikka muuta nostetta, en mitään; ilo on kaiken kattavaa ja humalluttavaa itseksensä.
että näin loistavia uutisia sain. olen ennenkin saanut vastaavissa tilanteissa positiivisia lääkärinlausuntoja mutta tämä kerta oli erilainen.
Jaanan pois meno oli niin valtava kolahdus ja syto-taukokin pisti mietteet todella mustiksi. oli epätoivon hetkiä.

sairaus ei ole kadonnut minnekään, eikä se katoa koskaan, vaan olen kroonikko, mutta näin voi elää hyvää elämää. minulla ei ole kipuja, ei mitään oireita perusväsymyksen lisäksi. vain sitä syto-huonovointisuutta, mutta se on pieni riesa se. varsinkin kun tietää sytojen tehoavan.
Miska tuossa kirjoitti että toivottavasti olen päässyt normielämään kiinni. en vielä! :) :) :) olen edelleen juhlani pyörteissä, mutta nyt on mahtavaa aloittaa syksyn suunnitelmat. olen peruslaiska. sohvaperuna. eli mieluinen liikuntamuoto pitäisi löytää. Leijona kirjoitti kävelemisestä, siitä tosiaan pidän itsekin. pitkät kävelylenkit ovat päätä rauhoittavia. antaa ja luo levollisuutta.

kerroinko jo, että Kelalta tuli viesti että ovat saaneet nyt jo lääkärin B-lausunnon sairauseläkettä koskien. sairaeläke vai työkyvyttömyyseläke, nämä sanat menevät sekaisin aina. määräaikainen eläke (mikä tarkoittaisi kuntoutustukea) ei koske minua sairauteni kroonisuuden takia.
tänään ryhdyn siis kaavakkeiden täyttöön.

tänään olisi työhöni liittyvän kustantajan kesäkekkerit, mihin sain sydämellisen kutsun, ja vielä eilen kaavailin että lähdenkö sinne morjenstamaan tuttuja mutta nyt päädyin siihen etten jaksakaan. se menisi taas valvomiseksi, ehkä. ja viini virtaisi. enkä ole valmis avautumaan puolitutuille sairaudestani taikka muista kuulumisistani. henkisesti rankat viikot väsyttävät vielä monta päivää.

olen nyt kyllä harvinaisen nöyränä elämän edessä. tämänhetken onnellisuuteni on hektistä, rinnassani vilkkaasti väpättävää. päässäni soi jokin konsertti ja ajatukset eivät pysy kasassa. mahtaako tuosta Kela-paprujen täyttämisestä sittenkään tulla vielä tänään yhtikäs mitään.

iloa teidänkin päiväänne. kuoppia, niitä henkisiäkin, tulee – mutta onneksi ne myös menevät. ainakin useimmiten.
virtuaalihalauksia jokikiselle! :)