Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#64989
Leijona
Participant

Hei!

Jee!!! Viimeiset myrkyt jyllää suonissa, toivottavasti ei ikinä enää! Nyt on aika voittaja fiilis, toki pari ”surkeaa” päivää on edessä mutta jos menee vanhaan malliin niin ne kyllä kestän. Yllättävän nopeasti tämä jakso meni vaikka jossain hetkessä tuntui että homma kestää ikuisuuden. Nyt odotan jo milloin tukka alkaa kasvamaan.

Säteitä on myös luvassa vaikka tuolla jossain aikaisemmin kirjoitin että niitä en tule saamaan. Valitettavasti kävi niin että tarkemmissa tutkimuksissa yhdestä vartijaimusolmukkeesta löytyi syöpää vaikka jääleiketutkimuksessa ei mitään näkynyt… Tämä oli kohdallani ehkä rankin pettymys mutta sekin on nyt selätetty. Harmia lähinnä aiheutti se että asuinpaikkakunnallani ei sädehoitoa ole joten ajattelin hoidon sotkevan arkeni totaalisesti. Nyt olen kuitenkin saanut asiat järjestettyä hyvin ja enää tuo hoitojakso ei juurikaan harmita.

Jonkun verran olen miettinyt sitä mitä pää sanoo kun hoidot ovat loppuneet mutta sitä en vielä tiedä… Toivon että pystyn nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa pelkoa. Omalla kohdalla yritän pitää päätökseni olla pelkäämättä! Tätä olen joutunut jo opettelemaan aikaisemminkin elämäni varrella joten ajattelen niin että miksi en onnistuisi siinä nytkin kun aikaisemminkin olen onnistunut!

Millamari, mä olen käynyt töissä hoitojen välissä. Teen myös töitä ihmisten kanssa mutta ns. ihan iholla en ole. Työkavereita minulla on arviolta 30 ja näistä vain muutamat tietävät sairaudestani. Peruukki päässä olen töissä ja voin olla varma että kukaan ei tiedä että hiukset eivät ole omat. Edes ne jotka tietävät eivät meinanneet uskoa että olen oikeasti kalju! Lääkärin kanssa kannattaa arvioida tuo infektioriski ja omaa kehoa ja mieltä kuunnella. Töissä käyminen on sopinut minulle mutta kaikki olemme yksilöitä ja sen mukaan on elettävä.

Liikuntaa olen hoitojen aikana harrastanut heinäkuun helteitä jos ei lasketa mukaan. Olen esim. pyöräillyt töihin n. 5km / suunta, kävellyt ja tehnyt kotona jumppaa kahvakuulalla ja käsipainoilla. Yhden kerran kävin juoksemassa mutta lääkäri ei pitänyt sitä kovin hyvänä ideana, sykkeet olisi hyvä pitää vähän maltillisimmissa lukemissa kuulemma… Nyt odotan jo kovasti että pääsen vähitellen juoksemaan ja palaamaan entisiin harrastuksiin. Toki rauhallisesti pitää aloittaa!

Millamarille vielä… Hoitoja ei kannata jännittää (helppo sanoa, jännitin vähän itsekin). Jokainen reakoi niin eritavoin eli niitä ”kauhukertomuksia” ei kannata lueskella. Ulkoilu ja pieni puuhastelu on auttanut niinä huonompina päivinä, kunhan saa vaan itsensä liikkeelle. Suuta kannattaa hoitaa huolella ainakin jos saat dokea. Minä vaihdoin esim. hammastahnan herkälle suulle sopivaksi ja käytin kuivan suun suuvettä. Söin enimmäkseen pehmeämpää ruokaa ja jätin esim. hapankorput ja sitrukset kaappiin. Pahoinvointiin on hyvät lääkkeet olemassa joten siitäkään en ole kärsinyt. Usko pois, kyllä ne hoidot kestää ja liiaksi ei kannata jäädä sivuvaikutuksia odottamaan tai pelkäämään, uskon myös että henkisellä psyykkaamisella on osansa asiassa miten hoidoista toipuu. Hyvin ne hoidot varmasti menee kohdallasi! Toivotaan, että uusintaleikkausta ei ole tulossa!

Tsemppiä kaikille!

Leijona