Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

hei maanantaina,
jälleen mahtava viikonloppu takana. olimme siellä häissä ja juhlat olivat ikimuistoiset. juhlat pidettiin upeassa pienessä ”linnassa” Itä-Suomessa ja kaikki oli niin koskettavaa. elämänriemua sain kokea. nautin ja juhlin muiden mukana, enkä tuntenut tarvetta mennä välillä hotellihuoneeseen lepäilemään kuten kuvittelin niin käyvän. samoin join alkoholia siinä kuin muutkin alkumaljasta jälkiruokakonjakkiin sekä saunabaarin antimiin saakka. juhlin hääparia, rakkautta, elämää, ihmisiä, kaikkea. tutustuin miehen sellaisiinkin sukulaisiin jotka tapasin ensimmäistä kertaa. kaikki tietävät sairaudestani muttei siitä tehty sen suurempaa numeroa. tunsin olevani niin elossa, että tirautin (vähän piilossa) pari kyyneltä.
mietin tällä kertaa että elämä ei vaan voi loppua kohdallani. fyysinen olo oli ja on loistava. aamulla en tuntenut krapulaakaan koska tankkasin vettä pitkin iltaa. sen verran juhlinta vei voimia kuitenkin että nukuin makoisasti kellon ympäri. ylikin, kokonaista 13 tuntia.

loistavaa Tottahan se oli että syto-oireita ei ilmaantunut tällä kertaa! ja uinutkoon syöpäsi kaikessa rauhassa vielä vuosikymmeniä.
Jaana oli muuten vasta 49, eli se(kin) surettaa että lähti niin nuorena. itse täytän pian 57, entä sinä? minkä ikäinen olet.
gradus 2 ei ole gradus 3. se sun pitää muistaa myös synkkinä hetkinä. mikä on mielialasi tällä haavaa? kovasti tsemppiä!

entä Leijona, pääsitkö sytoon? eli ne neutrofiilit, miten kävi? onneksi avomaan kurkut ja omenat ovat pelkästään terveellisiä. itsekin oon lisännyt ruokavaliooni paljon hedelmiä ja marjoja. ne maistuvat aina jopa sytoyrjöily-päivinä. ai sä Leijona oot hyvä liikkumaan? oon kade, sillä itse oon aikamoinen sohvaperuna. vuosi sitten aloin käydä salilla elämäni ensimmäistä kertaa mutta diagnoosin saatuani lopetin harrastukseni joulu-tammikuussa. en raaskinut maksaa kallista kuukausimaksua kun en olisi päässyt sinne kuin satunnaisesti.
tykkään kävelemisestä. se pitäisi polkaista taas käyntiin. nostattaa peruskuntoa. helteinen kesä teki tehtävänsä ja yleiskuntoni on huono. häissä asuimme hissittömän hotellin kolmannessa kerroksessa. hengästyin rappuja ravatessani.

tänään pesen lattiat konttaus-meiningillä. jonkin sortin kuntoilua sekin. ajattelin myös syksyn alkajaiseksi konmarittaa kaappejani jälleen. se tuottaa aina iloa kun koti saa ikään kuin happea lisää kun päästää turhat kamat kiertoon. ylimääräistä rompetta… mistä pirusta niitä kertyy aina vain?
lattian voi pestä aina neliön kerrallaan. sitten huilin ja otan työn alle uuden neliön :)

kyllähän se huominen lääkärin tapaaminen ja lausunto pyörii päässä. jos illalla alkaa ahistaa, otan Tenoxin. saapi nähdä millaiset ovat uutiset. kuuden viikon syto-loma hujahti nopeasti ohi. pahinta olisi saada kuulla leviämisestä. rukoilen ettei niin ole tapahtunut. eniten, ja oikeasti, pelkään miehen puolesta. en tiedä miten tulen kertomaan sille huonot uutiset jos niin täytyy tehdä. hän ei pääse työn takia mukaani. oikeastaan menen mielellään sinne yksin, tai siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. jännitän myös kuka lekureista siellä HUSilla on vastassa.

vähän morkkista on myös havaittavissa. kun oli miehen kanssa kriisi alkukesästä, elin hällä väliä-tyylillä. söin ja join epäterveellisesti. se vähän tässä kaduttaa. tai ei, elin sekä terveellisesti, mutta myös epäterveellisesti. niitä voi tehdä yhtäaikaa. olutta, grillimakkaraa, karkkia, mutta vietin myös hedelmä- ja salaattipäiviä ja uin paljon. tai ainakin aika paljon. tein mielikuvaharjoituksia. keskityin hengittämiseen. seurasin luonnon ihmeitä. annoin kukille pusuja :) ja pyysin saada halata koiria kun semmoisia tallusteli vastaan vaikkapa kauppareissuilla. ulkoilutin naapurin ihastuttavaa rekkua ja juttelin hänelle asioistani paljon.
torstaina on aika nuppihoitajalle. se tulee tarpeeseen olivat HUSn uutiset mitkä tahansa.

oranssi on aina ollut lempivärini mutta nyt Jaanan myötä oranssi on saanut puoleltani lisää rakkautta. hänhän kertoi ostaneensa oranssit lenkkarit. uskon väreihin. ja taiteeseen. ne antavat voimaa.

kertohaakaan taas kuulumisianne kun kerkiätte ja jaksatte.
paan itsekin viestiä heti huomenna (iltaan mennessä) miten se lääkäritapaaminen sujui.
tsemppiä meille kaikille!