Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64951
Tottahan se oli
Participant

Moi jälleen Kia :) olipa taas kiva kuulla sinusta.

Juu, mulla oli eilen vasta toinen syto, yhteensä niitä on suunniteltu kuusi eli vielä neljä jäljellä. Vielä tänään on hyvä fyysinen olo, koska kortisoni vaikuttaa taustalla. Mutta edelliseen kertaan kun jos vertaa, niin huomenna olo todennäköisesti väsähtää ja pelkään noita sydämen tykytyksiä, millaisena tulevat. Lääkäri kirjoitti sydäntuntemuksiin minulle beetasalpaajaa lisäksi. Vaikutus kestää neljä tuntia.

Tuolla rintasyöpä-puolella on hiljaista, tosi vähän ihmiset sinne näyttävät nykyään kirjoittelevan. Olen lukenut useamman kerran aiemmilta vuosilta olleita kirjoituksia ja yrittänyt niistä poimia vertaistukea tähän omaan tilanteeseen. Joten ymmärrän, miltä sinusta tuntuu, kun tällä puolen on vielä hiljaisempaa. Uskon, että samanlaisia tapauksia on, mutta kaikki eivät joko löydä tänne tai sitten hakevat muualta vertaistukea.

Mielialalääkkeet on kyllä hyvä keksintö. Niistä saatava hyöty kyllä kannattaa ottaa. Tulen juttelemaan myös lääkärini kanssa, jos tilanne muuttuu itsellä enemmän ns. syviin vesiin uimiseksi. Olen tässä miettinyt, olisinko töissä niillä viikoilla, joilla olotila on parempi. Toisiko se ehkä enemmän parempaa oloa tähän tilanteeseen. Mutta sitten kun työtehtäviini kuuluu työryhmien vetäminen, niin en taas tiedä, kuinka pystyn keskittymään ja orientoitumaan työhöni. Väitöskirjaa myös tein sairastumiseeni saakka. Sen jatkaminenkin tuntuu nyt mahdottomalta, keskittymiskyvyn takia.

Mutta, noh, nyt tuli sinulle valitettua asioista. Olen huomannut, että ihan kuin nämä sytot veisi tätä mielialaa aina alemmas….en tiedä, kuvittelenko vai onko se faktaa. Lähimmäiset ympärillä rohkaisevat ja kannustavat minua elämään tässä hetkessä ja nauttimaan elämän pienistäkin asioista. Tottahan se on. Joskus siinä koen onnistuvani ja joskus sitten taas vähemmän. Eilen oli sytotiputuksessa yksi minusta nuorempi nainen todella järkevällä pohjalla ajatuksissaan. Hän sanoi nauttivansa mm. aamutoimista, luonnosta ja vaikkapa hyvästä ruoasta. Sanoinkin ihailevani hänen asennettaan.

Mutta, näiden asioiden kirjoittaminen auki omalta osaltaan näyttää auttavan oman psyyken hoitamisessa. Taidan kyllä olla sinulle nyt kiitollisuuden velassa, kun saan vaihtaa ajatuksia sinun kanssa, vaikka silloin tällöin <3 Iso rutistus ja voimahalaus <3