Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

heipat ja terveisiä maalta,
ihan ensimmäiseksi kiitos Leijonalle tuosta vinkistä että piikit voi panna myös reiteen. tiesinkin sen jo, kuten arvelitkin, mutta oon unohtanut koko asian. tänään siis Klexan lähti reiteen niin että hujahti. tarkistin vielä asian ukoltani ja sitähän hänkin on todennut ties kuinka monta kertaa mutta kun mulla on sama pää kesät talvet.
Tottahan se oli: höpsistä kukaan pahastu vaan täällä voi kirjoitella ja jakaa kokemuksia missä ketjussa tahansa!

sain syöpikseltä kirjeen että siellä on ollut vesivahinko! siksi TT-kuvaukseni siirtyi huomisesta keskiviikko-illaksi. lääkäriaika, eli tuo 14. päivä pysyi samana.

maalla oli ihanaa eikä ollut kuin yksi tappelu ukon kanssa :( se sovittiin saman tien. molemmilla on välillä pinna kireällä ja se 14. päivä rassaa molempia. meillä oli vieraita, ystäväpariskunta, joiden kanssa voi olla oma itsensä eikä minkään näköiselle vieraskoreudelle ole sijaa.
perjantaina kun sytytin sen Jaanan kynttilän repesin itkuun, muutoin pärjäsin siinä missä muutkin. yritin vältellä semmoisia ajatuksia että ovatkohan nuo rakkaat ihmiset täällä ensi kesänä kun yksi puuttuu. en suosi surulla ja epätoivolla mässäilyä. siitä ei hyvää seuraa. itkin hetken ja sain lohdutusta.
tehtiin kaikkea kivaa. käytiin näyttelyissä, saunottiin, herkuteltiin ja ammuttiin tarkkuusammuntaa ilmakiväärillä. miehet kävivät ravustamassakin muttei siitä touhusta tullut yhtikäs mitään. äijät olivat unohtaneet ne merrat auki ja vaatimaton saalis pääsi sekin livohkaan. hyvä näin. möksäily on hauskaa. aamu-uinnit ovat parasta. hitto siitä tulee ihminen onnelliseksi! yhtenä päivänä satoi niin rankasti etten ole eläessäni nähnyt. olin kuskina kun ajeltiin lähikylään terassille ja piti ajaa ojanpientareelle odottamaan sateen päättymistä.. vesi hakkasi auton tuulilasia niin että luulin sen hajoavan ihan justiinsa. mökillä katkesi pari kertaa sähköt mutta ruuat saatiin pelastettua kylmäkalle-systeemillä.

vielä on pari kesätapahtumaa tiedossa, kuten ensi viikonloppuna mennään häihin, sitten ukkeli jo palaakin töihin. alkusyksyn viikonloput vietetään mökillä kuntoni sen salliessa. eikä haittaa jos ukko lähtee maalle yksin, se hänelle suotakoot. ai niin, ja syyskuun lopussa lähdemme saman pariskunnan luokse kylään ja menemme Popedan keikalle. huolimatta siitä ettei Popeda ole kenenkään supersuosikki mutta mikäpä siinä. kivaa vaan kun on yhteisiä suunnitelmia. yhdessä nauraminen on suuri nautinto sekin. nauramme aina lähes läkähdykseen saakka. mutta kuten kerroin, itkeäkin saa jos siltä tuntuu. on se onni omistaa ystäviä. siinäkin mielessä olen tavattoman hyväosainen.

tänään olin labrassa. hyvin meni. hoitaja sai putket täyteen ekalla yrittämällä. lisäksi oon pessyt pyykkiä ja hoidellut pankkiasioita.
mihinkäs ne mun pienet rahat ovat taas menneet? en tajua. en nimittäin ole mikään soppailija. vaikka ukkeli maksaa lähes kaiken niin aina tipahdan budjetistani. saan siis omaa rahaa vain Kelan pienen pientä sairauspäivärahaa. nyt tekisi mieli ostaa uusi mekko (tai vaihtoehtoisesti kengät) (mieluiten tietty molemmat!) sinne ensi viikonlopun häihin mutta taitaa jäädä haaveeksi.

fyysinen kunto on oikein hyvä. ja miksei henkinenkin. kaikenlaisia kuoppia tässä vielä ehtii tulla ennen tuota 14. päivää mutta ne on vaan kestettävä.
lämpöiset terveiset kaikille! :)