Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64913
Kia Kolangio
Participant

oih! kiitos ”Tottahan se oli”-nimimerkille lämpöisestä viestistä. toivon, että leikkaus tehosi kohdallasi ja toipuminen on hyvässä käynnissä.
ilahdun aina kun tännekin pöllähtää uusia tyyppejä :)
tämä kolangiokarsinooma on niin harvinainen, kuten lukemattomat muutkin syöpä”lajit” että harvoin tänne kirjoittelee uusia. tai jos sallitte voisi sanoa, ettei tänne kolangioon kirjoita juuri kukaan koska kaikki jotka sitä sairastavat ovat jo kupsahtaneet. tööt. huono vitsi.

hyvä päivä.
kerroinko jo, että otin yhteyttä terveyskeskukseen jotta saisin keskusteluapua. miehen kanssa oli meneillään paha kriisi ja koin tarpeelliseksi saada puhua jonkun täysin ulkopuolisen kanssa. eritoten siis parisuhteestani. bingo! sain ripeästi ajan jo parin päivän kuluttua. ja ilollani ei ole mitään rajaa kun kohtasin aivan suurenmoisen sekä oivaltavan ihmisen. sanoin heti kättelyssä että tää syöpähomma on ikävä, muttei keskitytä siihen tällä kertaa. korostin etten missään määrin pakene tilannettani, mutta parisuhde nyt vaan kalvaa eniten. tämä meni heti perille. koin todella, todella antoisan keskustelun mikä huojensi oloani. tänään kerroin hänelle myös Jaanan pois menosta. ja siitä, että tasan kahden viikon kuluttua saan itsekin tietää mikä on sairauteni tila tällä haavaa. jälleen loistava keskustelu.
hitto että olen kiitollinen yhteiskunnalle kun tämmöistä(kin) apua on saatavilla.

ukkoni oirehtii huolensa kanssa, siitä siis miten minun käy. ensin hän purnaa etten tee tarpeeksi mökillä hommia, ja jos teen, hän tiuskii että minun pitäisi levätä geelipakaste vatsallani. mulla on nimittäin aamu- ja iltapiikeistä (verenohennuslääke Klexane) kehkeytynyt sinisenmustien mustelmien lisäksi liikkeessä pikkuisen kipua tuottava valtava pallukka alavatsaan, eli verihyytymä. ota tuosta sitten selvää! ensin murjottaa siitä etten tee ”lähes mitään”, sitten taas siitä etten malta hoitaa vatsapallukkaani tarpeeksi usein. eli 2×15 min TUNNISSA. lekurina hän muka MÄÄRÄÄ minun toimivan näin.
kinaa on ollut muistakin asioista, toisaalta taas oon nauttinut valtaisasta rakkaudellisuudesta ja yrittänyt myös antaa sitä hänelle.
lähiomaiset ovat todella tiukilla tämän kamalan sairauden kanssa.
mies kävi keväällä HUS:n järjestämän omaisten ryhmätapaamiset läpi, mutta se taisi olla vähän yhtä tyhjän kanssa. kestoltaankin vain muutaman kerran pituinen. enivei, en osaa oikein auttaa häntä. huomaan että välillä hän ärsyyntyy minun positiivisuuteni kanssa, siitä, etten alituiseen valita taikka huolehdi kuolemanvaarastani. eikö akka tajua, että se voi kuolla koska tahansa? näin olettaisin hänen toisinaan pohdiskelevan.

laitoin fb:n kautta ilmoituksen naapureilleni että täältä voisi hakea ken haluaa viimekesän pakasteessa olevia mustaviinimarjoja. ilahduin kun pari naapuria vastasi heti. haluan pakastimen tyhjäksi uutta täyttöä varten.

odotan jo syksyä! vaikka kesästäkin haluan vielä nauttia.
huomenna lähden takaisin maalle, missä ukko jo onkin, ja ihania vieraitakin on tulossa.
teemme kaikkea kivaa. saunomme, grillaamme ja sitä rataa. valvomme myöhään hyttysiä vastaan tapellen, minäkin joka yleensä menen nukkumaan ysin kieppeillä. Jaanalle tosiaan sytytän sen kynttilän 3.8, kuten tuossa edellisessä viestissäni kaavailin.

hirmuisesti tsemppiä kaikille. alkavat pimeät lempeät elokuun illat tuokoot meille kaikille lohtua ja iloa.
palailen taas kun kotiudun maalta! :)