Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Mikrokalkkia ja mitä siitä seuraa… Vastaa viestiketjuun: Mikrokalkkia ja mitä siitä seuraa…

Vastaa viestiketjuun: Mikrokalkkia ja mitä siitä seuraa…

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Mikrokalkkia ja mitä siitä seuraa… Vastaa viestiketjuun: Mikrokalkkia ja mitä siitä seuraa…

#64639
Leijona
Participant

Hei Homssu!

Minulla oli rinnassa tai tarkemmin nännissä kirvelevää oiretta, nyt jälkeenpäin kun mietin niin muistan huomanneeni tuon oireen ensimmäisen kerran jo reilu vuosi sitten. Oire oli kuitenkin niin satunnainen ja kesti vain joitakin minuutteja niin en osannut tästä huolestua. Tätä voisin varmaan vatvoa hamaan tulevaisuuten, että entä jos olisin mennyt lääkäriin jo aikaisemmin… Se on kuitenkin turhaa, nyt ollaan tässä… Menneeseen en voi vaikuttaa enkä asiaa muuksi muuttaa, kiusaisin vain itseäni sillä.

Minä ”valmistauduin” lukemalla asiallisia tekstejä ennen tulosten kuulemista ja olin hyvin kartalla siitä mitä esim gradus ym. muut termit tarkoittavat. Perehdyin myös erilaisiin leikkauksiin ja rekonstruktioihin. Tämä helpotti minua MUTTA ei varmasti sovi kaikille. Minä tosin sain tietää jo näytteenotossa että kyseessä on lähes varmuudella syöpä kun sitä suoraan radiologilta kysyin.

Liikuntaa olen harrastanut aina ja sitä olen tehnyt myös hoitojen aikana. En tosin samoin kuin ennen mutta liikkunut olen. Kävelyä, pyöräilyä kotijumppaa kahvakuulalla ja pienillä painoilla. Hoitoviikko menee aina rauhallisemmin ja stressiä ei liikkumattomuudestakaan pidä ottaa, omaa kehoa kuunnellen.

Minulle onkologi jopa suositteli töissä käymistä, antoi toki mahdollisuuden jo suoraan noin puolen vuoden sairauslomaan ja kertoi että siihen on täysi oikeus.

Itse koen että asenne ja suhtautuminen tähän ikävään ja vakavaan asiaan on niitä mihin voin ainakin osin vaikuttaa itse. En tokikaan ole joka päivä reipas ja välillä harmittaa ihan vietävästi. Varsinaista pelkoa ei ole viime aikoina ollut mutta kyllä sekin on ihan tuttu tunne.

On tärkeää muistaa että jokainen reakoi hoitoihin yksilöllisesti niin fyysisesti kuin henkisesti. Myös eri sytostaateilla on erilaiset haittavaikutukset. Minä olen selvinnyt aika vähällä, ainakin tähän asti. En ole yhtään sen parempi sairastaja kuin muutkaan mutta olen onnekas. Yritän elää mahdollisimman normaalisti, teen suunnitelmia ensi viikolle, ensi kuuhun ja siitä eteenpäin…

Tsemppiä vielä odotukseen! Toivotaan että mitään ikävää ei löydy!

Leijona