Vastaa viestiketjuun: Omat tunteet läheisen saattohoidon aikana

Hei kaikille!

Olen uusi täällä foorumilla, äitini kuolemasta on vuoden verran aikaa mutta nyt vasta tuntuu että pystyn asiaa käsittelemään..

Itsekin olen siis tytär, aikuinen mutta aiemman kirjoittajan tavoin napanuora ei ollut katkennut ennen äidin nopeaa poismenoa. Käytännön asiat olen hoitanut pääasiassa yksin ja tuntuu ettei ajatukset ole pysyneet mukana diagnoosista saattohoitoon ja aina tähän päivään asti.

Miten teillä menee? Onko moni hakenut keskusteluapua ulkopuolelta? Itselle kynnys siihen tuntuu olevan liian korkea, lähinnä tuntuu ettei kukaan joka ei ole vastaavaa läpi käynyt voi ymmärtää.

Jaksamista kaikille jotka tämän lukee.