Vastaa viestiketjuun: Läheisellä levinnyt haimasyöpä

Hei

Olen pahoillani isäsi diagnoosista. Toivottavasti hän tästä akuuttivaiheesta selviää hoitoputkeen.

Menetin äitini (54-v.) vuonna 2002 aivosyöpään (astrocytoma gradus III) ja isäni (64-v.) vuonna 2010 imusolmukesyöpään (manttelisolulymfooma). Äiti meni neljässä kuukaudessa, ei toivoa. Hoitojakaan ei ehditty aloittamaan. Isän kanssa yritettiin vuoden, mutta tauti liian aggressiivinen. Hän ei koskaan selviytynyt aiottuun kantasolusiirtoon.

Suru ja tuska olivat järkyttävät. Varsinkin isän tapauksessa maailmani romahti. Nyt, kahdeksan vuoden jälkeen, ikävä on kova edelleen, mutta elämä on silti jatkunut. Loppujen lopuksi elämä on aika lyhyt meillä jokaisella. Menen päivän kerrallaan ja teen asioita joita isälleni lupasin tehdä, kuten hänen kirjailijan työnsä jatkaminen. Ensimmäiset kaksi vuotta oli pahinta, sen jälkeen aavistuksen helpotti. Uskon, että tapaamme rajan toisella puolella jonakin päivänä.

Aika siis on auttanut omalla kohdalla.

Voimia teille, tähän päivään ja tulevaan.