Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#64257
Tilhi
Participant

Moi kaikille kanssatarpojille!

Olen aina välillä pistäytynyt täällä ja vanhalla palstalla imemään voimaa kanssakulkijoilta.
Oma stoorini alkaa vuodesta 2013, jolloin ekasta joukkomammografiasta löytyi 2 cm duktaalinen gr. 2 hormoonipositiivinen syöpä. Olin silloin 49-vuotias.
Olin ”rajatapaus” hoitojen suunnittelussa, kun vartijaimusolmukkeesta ei löytynyt syöpää leikkauksessa.
Muistan aina sen, kun heräsin leikkaussalissa ja ensimmäiseksi tunnustelin, mitä on jäänyt jäljelle, eli osapoistolla selvisin ensimmäisestä jännityksestä.
Kaikki tuleva oli kovin hämmentävää, olinhan nyt itse potilas vakavan sairauden ääressä, uudessa tilanteessa, olen sairaanhoitaja ammatiltani.

Tuossa aiemmin moni on mietiskellyt, miten tieto luo enempi tuskaa, minulle se vaikutti niin, että lääkärien kanssa neuvottelussa valitsin agressiivisimmat mahdolliset jatkohoidot ”varmuudeksi”. Vaikka tiedän, että syövän kanssa kun ollaan tekemisissä ei ole mitään varmuutta. Sytostaattihoidot oli itselle ihan kamala kokemus, ei sairaalakokemus, vaan olotilat sen jälkeen. Ensin luulin, että en tarvitse kaikkia tarvittaessa-lääkkeitä, väärin meni, toisella kerralla vedin kaikki. Kortisoni tuntuu olevan ainoa todella sivuvaikutuksia estävä lääke, muut oli vähempitehoisia.. Sädehoito ei ole kovin kuormittavaa koko kropalle, vaikka sekin on inhottavaa. Mutta sen kaikki kun selvittää, voi alkaa elää, ei välttämättä kuten ennen, vaan uutena ihmisenä.

Akuutti sairastuminen on pahin vaihe ja kaikki epävarmuus tulevasta, ihanaa nähdä täällä miten ihmiset on selviytynyt paskassa tilanteessa. Itellä on letrotsoli 4. vuosi meneillään ja vuosikontrolli tuloillaan, paljon on niveloireita ollut lääkityksen myötä ja koko muija on ihan tönkkö verrattuna entiseen, otan Buranat, jos tarvii selviytyä jostain pitkäkestoisesta suorituksesta, kävin juuri labroissa, niin afos aina koholla, ainainen epävarmuus on astunut elämään juurikin sinä vuonna, kun kropassa on syöpä.

Olen itse ammentanut voimaa epävarmuudessa elämiseen luonnosta, parhaimmista ystävistä, ja mun 6 koirasta <3
Tsemppiä kaikille ihanille toivotan