Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#64166

K1malamb
Participant

Hei Ronja, pelkäsin kovastikin tuota leikkaukseen menoa, sillä minulla oli todella harvinainen, pitkälle erilaistunut syöpä vatsan alueella. Onnekseni pääsin suht “pienellä”, poistettiin “vain” munasarjat, umpilisäke, vatsapaita ja suuri osa vatsakalvoista. Leikkaus oli pitkä, mutta onnistui sytostaattihuuhteluineen ennakoitua “helpommin”. Olin sairaalassa kaksi viikkoa (mikä oli kuulemma ennätyksellisen lyhyt aika) ja teholla ennen osastolle siirtoa 3 päivää. Kipuja oli, sillä epiduraali ei oikein onnistunut ja luiskahti lopulta kokonaan pois. Kipupumppu toi kaivattua helpotusta (suosittelen), mutta kyllä alkuun viikon verran oli tosi tuskaista. Kovin selkeää mielikuvaa päiven kulusta ei ole, vaan ne sujuivat vähän sumussa. Heräsin leikkauspäivän iltana, mutta sitä en itse muista. Seuraavana päivänä olin puhunut jo puhelimessa läheisteni kanssa ihan järkevästi, mutta tästäkään ei ole kovin selkeää mielikuvaa. Oikeastaan vasta neljäntenä päivänä alkoi hieman pää kirkastua.
Muista vain, että vaikka kuinka tekisi kipeää, kannattaa pullopuhallusta todellakin tehdä niin paljon kuin vain jaksaa, sillä keuhkot ovat kovilla tuossa operaatiossa. (Itselläni painuivat kasaan ja kertyi nestettä, mutta pullopuhalllusten avulla selvisin ilman pleurapunktiota). Ja ylös kannattaa nousta heti kun pystyy. Itse hiihtelin käytävillä tippatelineeseen tukeutuen niin paljon kuin vain pystyin, välillä itkua vääntäen, mutta oma aktiivisuus ja tsemppaus saivat aikaan sen, että kuntoutuminen lähti hyvin liikkeelle. Toki tähän vaikuttaa niin hurjan paljon se, mitä leikataan ja kuinka paljon sisuskaluja joudutaan poistamaan.
Nyt leikkauksesta on kuukausi ja kipuilen edelleen, mutta hämmästyttävän hyvin olen toipunut. Kivut pysyvät aisoissa kipulääkkeillä, ihan turraksi en itseäni saa, mutta tuntemukset ovat siedettäviä, eivät niin kovia kuin pelkäsin.
Väsymys vaivaa oikeastaan eniten, kovin paljon ei kerrallaan jaksa olla pystyssä, mutta olen koettanut liikuskella sisätiloissa mahdollisimman paljon. Haen lasin vettä kerrallaan, käyn kurkkaamassa ikkunasta, kävelen ympäri asuntoa kerran tunnissa hereillä ollessani. Ulos en yksin vielä uskalla lähteä, mutta aviomiehen käsikynkässä kulkien olen hipsutellut ulkona alusta asti. Vaikeinta on sohvalta tms ylösnouseminen, autoon meneminen ja sieltä pois tuleminen. Haavakipua oli myös aluksi (mulla oli kaikkiaan 52 niittiä, eli pitkä haava), mutta sekin hellittää päivä päivältä.
Ja toki päivät vaihtelevat, välillä on jo suht normaalikin olo, sitten seuraavana päivänä on enemmän kipuja ja väsyttää niin, ettei mitään jaksa tehdä.
Itselläni eivät hiukset ainakaan vielä ole sytostaattien takia lähteneet, mutta kovin kuivat ne ovat. Ja hassuja haju- ja tuntoaistimuksia on, mutta ne kaiketi johtuvat noista myrkyistä. Välillä tuntuu, että lemuan ihan hirveälle, mutta kukaan muu ei moista haista.
Suolen toiminta onnahtelee, siinä itselläni oli isojakin ongelmia alkuun, mutta esim Pegorion toimii minulla tosi hyvin, sitä lasillinen illalla yleensä auttaa niin, ettei tarvitse seuraavana aamuna hirmuisesti ylimääräisiä ponnistella.
Rankka operaatiohan tuo HIPEC-hoito on, mutta omalla kohdallani kaikki meni kuitenkin paremmin, kuin olisin ikinä uskonut.
Kysyhän, jos kaipailet lisäinfoa. Ja tsemppiä tulevaan!