Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64142
Jaana69
Participant

Hei! Sain toisen sytostaattikuurin eilen – nyt tosin mietin, tiputtivatkohan mulle pelkkää vettä 😉 Illalla kun vihdoin sain unen päästä kiinni, nukuin koko yön. Heräsin klo 6 miehen noustessa ylös ja otin määrätyt kortisonit ja pahoinvointilääkkeet. Jatkoin unia ja heräsin vasta ennen kymmentä! Pahoinvointia ei oo ollu koko päivänä eikä sitä älytöntä heikotusta ja väsymystä, mitä oli ensimmäisen hoidon jälkeen. Ensimmäisen hoidon jälkeen oli seuraavana päivänä maha aika kipeä tuosta oikealta kylkikaarelta eli maksan seudusta ja myös vasemmassa kylkikaaressa oli kipua. Tätäkään ei oo nyt ollu sen jälkeen ollenkaan. Oon jaksanu vähä hääräillä tässä kotona, vaihdoin lakanat ja tein pienen lenkin koiran kanssa mehtässä. Voihan se olla, että huomenna on huonompi päivä, mutta oon ilonen tästä päivästä.
Kia: On varmasti ihan normaalia, että noita synkkiä ajatuksia tulee vaikka olis kuinka positiivinen ihminen. Eikä meistä kukaan, tällä hetkellä terveetkään, voi tietää, onko elossa esim. veronpalautuspäivänä. Elämä on niin arvaamatonta. Itse itkin illalla yrittäessäni saada unta kuinka toivoisin eläväni kauemmin kuin äitini. Äiti on menettänyt jo kolme lasta enkä halua, että ehtii menettää vielä neljännen. Äitillä on Alzheimerin tauti eikä varmaan ymmärtäisi asiaa, mutta pelkään, että jos sisimmässään kuitenkin ymmärtäisi. Mun sairauestakaan ei oo äitille kerrottu, ettei murehtisi, jos sattuisi asian ymmärtämään.
Toivotaan meille kaikille hyviä päiviä, silloin mielialakin pysyy parempana. Välillä tuntuu niin helpottavalta kun jaksaa kaivautua syvältä kuopasta ja ajatella vähän valoisammin ❤👍